Ainutlaatuinen kihlalahja

Satu Silvo ja Reidar Palmgren esittävät Mirkkua ja Kaitsua Juvan ja Sahanlahden kesäteattereiden lavoilla näytelmässä Takahuoneen taika.

Näyttelijät Satu Silvo ja Reidar Palmgren löysivät onnen kypsällä iällä. Tiet yhtyivät työn merkeissä. Pari kihlautui vuoden 2010 syksyllä.
Kihlalahja ei ollutkaan enempää eikä vähempää, kuin Pasi Lampelan kirjoittama näytelmä, elämäntäyteinen ja romanttinen komedia ”Vain Bocelli puuttuu”.
Juvan teatterin tuottaja ja näyttelijä Pauliina Hukkanen on halunnut muuttaa näytelmän nimen ”Takahuoneen taiaksi” ja sellaisena se nyt nähdään sekä Kuninkaankartanon kesäteatterissa, että Sahanlahden uudessa 250-paikkaisessa ammattikesäteatterissa.
– Oli aivan ainutlaatuista saada tällainen kihlalahja, oikea näytelmä, sanoo Reidar Palmgren. Pasi Lampela osaa todella kirjoittaa dialogia.
Juvan kesäteatterin tuottajan Pauliina Hukkasen mielestä näytelmän nimi ”Vain Bocelli puuttuu” ei olisi oikein avautunut kesäteatterissa.
– ”Onneen ei ole oikotietä” olisi ollut toinen ehdotus, huikkaa Satu Silvo.
– Tämä on puhtaasti romanttinen komedia, mutta samalla pieni tärkeä esitys pienistä ihmisistä, kertoo Reidar Palmgren.

Uusi päivä – sarjastakin tuttu näyttelijä ja ohjaaja Antti Majanlahti kertoo, että pariskunta on näytellyt näytelmän yhdessä ensi kertaa vuonna 2011.
– Täytyy sanoa, että tuolloin oli ohjaajana hyvin veikeä katsoa sitä höpönassuttelua. Satun ja Reidarin tuore rakkaus oli lisäsuola Mirkun ja Kaitsun rooleihin. Heillä oli jotain kemiaa, mikä ei ole ihan tavallista. Herkullista, sanoo Majanlahti hymyillen.
Sittemmin esityksiä on jäänyt taakse yli 80. Näytelmää on esitetty ainakin 30 paikkakunnalla ja esitys on täydentynyt koko ajan. Palmgrenin mielestä se tuntuu aina hiukan erilaiselta, kuten nytkin, parrakkaana miehenä esittäessä, hän vitsailee.
Satu Silvo on sitä mieltä, että parisuhde on vain hyvä lähtökohta tämän näytelmän osalta.
– Yhteistyömme on hyvää myös lavalla. Se on ammattitaitoa osata jättää henkilökohtainen elämä ja mahdolliset riidat lavan ulkopuolelle sulkemalla ovi. Näyttelijän työhän on niin sanotusti ”vapaapäivä elämästä”, sanoo Silvo.
Silvo kehuu myös ohjaaja-näyttelijä-kolmikon yhteistyötä.
– Me olemme Antin kanssa samassa energiassa. Meillä on luottamus, Silvo toteaa.
– Parisuhteen etuja on harjoitella repliikkejä vaikka puutarhassa tai saunassa tai purkaa päivän esityksen hyviä ja huonoja asioita ajaessa yhteiseen hotellihuoneeseen, kertoo Palmgren.

Silvon mielestä taiteen ja kulttuurin rooli on Suomessa iso. Hänen mielestään on hienoa, että siihen käytetään aikaa ja varoja.
– Halusin tuoda Juvalle ja Puumalaan oikean esityksen, enkä mitään takapuolen vilkkumista puskissa. Tämä näytelmä herättää ajatuksia ja tunteita, mutta ei anna selviä vastauksia. Silti se on samaan aikaan myös äärimmäisen hauska, sanoo Pauliina Hukkanen.
Silvon mielestä tarina kertoo kypsällä iällä rakastumisesta, siitä miten voi luoda luottamusta ja uskaltaa vielä kerran. Heille kävi niin myös oikeassa elämässä.
Moni taas ei uskalla enää antautua onneen, sillä turva on keski-ikäiselle niin iso prioriteetti.
– Imatralla juttelin kerran yhden luontaistuotekauppiaan kanssa ja tämä sanoi, ettei enää ryhdy sellaiseen, kuin rakkaus, turvattomuuden takia. Entä jos sattuu taas ja kaikki menee pieleen?
– Rakastuminen kypsällä iällä on erilaista kuin 18-vuotiaana, jolloin voit lähteä minne vaan maailman ääriin. Me tutustuimme ensin ja aloimme styylaamaan, mutta ei sitä voi hypätä suhteeseen suin päin, sanoo Palmgren.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.