Kantapalat naisille

02.09.2010 09:02

Kuluvan kesän kesätoimittajapestini on tätä julkaistaessa vetänyt jo viimeisensä. Olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti ollut lehden teossa mukana viimeiset kolmisen vuotta. Viime aikoina luonnollisesti enemmän.

Ensimmäisen lehtijuttuni kirjoitin marraskuussa 2006. Juttu käsitteli partiotaitokilpailuja, joihin juvalaisten toimesta lähetettiin kaksi joukkuetta. Toiseen niistä minäkin kuuluin. Muistan kuinka päätoimittaja neuvoi kirjoittamaan niin, että puolet tekstistä ei käsittelisi alkutunnelmia ja menomatkaa. Niinkin on kuulemma tapahtunut. Jokaista vietettyä kahvitaukoa ei tarvitse erikseen tekstissä mainita. Otin neuvosta vaarin.

Lehdenteon parissa viettämäni aika on selkiyttänyt tulevaisuudensuunnitelmia hyvinkin paljon. Toimittajan hommat ovat alusta alkaen tuntuneet omilta, joten niitä haluaisin tulevaisuudessakin tehdä. Viime keväänä opiskelupaikka alalle ei vielä auennut, mutta tietääpähän vuoden päästä mitä pääsykokeissa on luvassa. Sitä paitsi media-alalle on niin montaa eri tietä, että varsinaiset journalistiikan opinnot eivät ole edes välttämättömät.

Nyt hyvin alkaneeseen toimittajan uraani tulee kuitenkin vuoden katkos, sillä velvollisuudet kutsuvat. Suoritan kansalaisvelvollisuuteni siviilipalvelusvelvollisena toimimalla avustajana valtion ylläpitämässä erityistehtävän saaneessa koulussa. Todella mielenkiintoinen vuosi tulossa, siitä olen varma.

Viettämäni aika Juvan Lehdessä on ollut opettavaista. Nyt tiedän, että navigaattoriin ei voi luottaa eikä myöhässäolemiselle ole ikinä pätevää syytä. Tiedän, että hunajalusikkaa saa upottaa teekuppiin ja että leivän kantapalat pitää jättää naisille. Ennen kaikkea tiedän, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.

Näistä opeista, ja kaikista muistakin, esitän kiitokseni koko Juvan Lehden väelle, niin toimituksen miehille kuin asiakaspalvelun naisillekin. Ette uskokaan, mitä kaikkea teiltä olen oppinut.

Jani Savolainen