Korvessa kuulumattomissa

12.08.2010 11:21

Mahdollisesti jokainen haja-asutusalueella matkapuhelinta käyttänyt operaattorista riippumatta on joutunut toteamaan, että kännykät eivät pelaa taajamien ulkopuolella moitteettomasti kuin harvoin. En tarkoita Asta -myrskyn aiheuttamia vaurioita vaan jo aikaisemmin ilmenneitä kuuluvuusongelmia, jotka näyttävät vain lisääntyvän liittymämäärän kasvaessa.

Itse olen kokeillut kolmea suurimpiin kuuluvaa operaattoria löytääkseni turvallisen ja toimivan yhteyden, mutta turhaan. Samoin olen vaihtanut kolmesti kuuluvuusongelman takia matkapuhelimeni viimeisen vuoden aikana uuteen, mutta turhaan; yhteydet eivät kerta kaikkiaan toimi aukottomasti maaseudulla, eivät edes joka paikassa valtateillä (14) ajettaessa.

Ei ole poikkeus vaan pääsääntö, että vähänkin pitempi puhelu katkeaa ennalta arvaamattomasti jopa useita kertoja soiton aikana. Ajettaessa yhteys katkeaa taajamien ulkopuolella vähintään muutaman kymmenen kilometrin välein ja mikä pahinta; yhteyttä ei saa maastossa paikka paikoin lankaan.

Marjastus- ja metsästyskauden alkaessa yhteyden puuttuminen metsäalueilla hälytyskeskukseen on kuitenkin melkoinen vaaratekijä kaikille katvealueilla liikkuville, joten olemme ainakin tässä suhteessa tasa-arvoisia täällä tilapäisesti oleskelevien kaupunkilaisten kanssa.

Kysyin taannoin sähköpostilla pääministeri Mari Kiviniemeltä, “Miten hallitus aikoo varmistaa haja-asutusalueiden puhelinyhteydet lankaverkkojen alasajon jälkeen”? En ole vielä saanut vastausta, mutta ainakin pääministeripuolue on painottanut pyrkivänsä säilyttämään maaseudun asuttuna ja elinvoimaisena.

Nyt valtion tuottavuusohjelman myötä julkisia palveluita kiihtyvällä vauhdilla alas ajettaessa ja aina kauemmaksi keskitettäessä lienee minimivaatimus tähän päämäärään pyrittäessä, että maaseudulla asuva apua tarvitseva saa varman yhteyden edes naapuriin tai tuttavaan hädän hetkellä. Näin ei tällä hetkellä ole huutoetäisyyttä kauemmaksi.

Operaattoreita ei selvästikään kiinnosta panostaa ilmeisestikin kannattamattomiin maaseudun puhelinverkkojen tukiasemiin. Olen reklamoinut tuloksetta eri operaattoreitani matkapuhelinyhteyksien epävarmuudesta useaan otteeseen, viimeksi tänään. Sain vastaukseksi taas kohtuuttoman pitkän odottelun ja pakkomusiikin kuuntelun jälkeen yrityksen tekniseltä tuelta, että korjauksia tukiasemien kapasiteetin lisäykseen maaseudulla ei ole edes suunnitteilla ja minua pyydettiin kokeilemaan kilpailijoiden palveluja!

Edellisen operaattorini palvelupäällikkö antoi minulle aiemmin samanlaisen ohjeen sanoa irti edustamansa yhtiön liittymä ja kokeilla kilpailevaa puheluntarjoajaa! Matkapuhelinoperaattorit siis keräävät vain hunajan päältä ja myöntävät avoimesti tämän, eivätkä ala sosiaaliseen toimintaan kantamaan huolta maaseudun asukkaiden hyvinvoinnista tai turvallisuudesta. Me haja-asutusalueiden viimeiset asukkaathan olemme vain voittoa tuottamaton marginaaliryhmä, jonka turvallisuuskysymykset kuuluvat yhteiskunnalle, tai ainakin tulisi kuulua.

On melko turvatonta asua maaseudulla varsinkin yksin, vanhana ja ainakin sairaana, kun tietää ettei apua soittamalla saa kuin hyvällä tuurilla ja sääolosuhteiden niin salliessa. Nyt on poliitikkojen korkea aika ryhtyä toimenpiteisiin kansalaisten perustuslailla turvatun yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi ainakin avunsaannin kannalta, olkoonkin että täällä sitä joudummekin aina vain yhä kauemmin tulevaisuudessa odottamaan.

Kuolevaa ei paljon lohduta, jos lähtö tapahtuu kitumalla kännykän katvealueella eksyneenä, loukkaantuneena taikka sairaskohtauksen saaneena, vaikka paikka olisi kaukana kaupungin melusta, saasteista ja keskellä luonnon rauhaa.

Jukka Kietäväinen

hallintonotaari

entinen komisario