Lähiruuvalkii ellää

26.08.2010 09:45

Mitä se lähiruoka on? Ainakin sitä saa jääkaapista ja pakastimesta. Onko se kasvatettu lähimmällä maatilalla ja pellolla, omassa kunnassa, naapurikunnassa, maakunnassa, Suomessa?

Ainakin juureksia löytyy, vihanneksia, yrttejä, leipää, maitotuotteita, jauhoja, hunajaa, lihaa. Kun laajentaa aluetta lähikuntiin, niin paikallisten kauppojen valikoima kasvaa.

Lähiruokaviesti pysähtyi eilen illalla Wehmaan kartanossa. Se kulkee Vaalasta Helsinkiin tämän viikon aikana. Koululaiset ja vanhukset saivat lähiruokaa lautaselleen, sillä keittiöt käyttivät lähialueelta saatuja raaka-aineita.

Lähiruuan puolesta on puhuttu ja tehty töitä usean vuoden ajan. Vuosituhannen alkupuolella polkaistiin hanke, johon osallistuivat tuottajat ja kauppiaat.

Lähialueella tuotettu ruoka antaa työtä ja pyörittää euroja omalla paikkakunnalla. Se on taatusti tuoretta ja hyvälaatuista. Alkuperä on helposti todennettavissa. Ympäristön ja tulevaisuuden kannalta se on eettinen valinta.

Isoihin yksiköihin keskittynyt maatalous on merkinnyt kuljetusmatkojen pitenemistä. Ennenkuin jauheliha on pannulla, se on kulkenut satoja kilometrejä. Matkat teurastamoihin, jalostuslaitoksiin, tukkuliikkeisiin ja kauppoihin ovat pitkiä.

Suurten joukkoon mahtuu pieniä tuotantoyksiköitä. Kun ensimmäiset kotiteurastamot aloittivat 1980-luvulla, ne joutuivat käymään mahdottomalta tuntuvan byrokratiakoneiston läpi. Joskus tuntuu, ovatko vaatimukset olleet hieman ylimitoitettuja.

Samalla vuosikymmenellä pystytettiin teiden varsille suoramyyntihalleja, joissa paikallisia tuotteita on saatavilla. Osa on jäänyt eloon, mutta valikoimiin on ilmaantunut paljon muutakin kuin lähituotteita.

Suurin osa asiakkaista, 35 prosenttia, haluaa lähituotteet kaupasta (Sitran tutkimus). Seuraavina järjestyksessä ovat tori ja kauppahalli. Hinta ei kuitenkaan saisi olla merkittävästi kalliimpi kuin tavanomaisen tuotteen hinta.

Halpatuotteen viereen päivittäiskauppaan on turha pyrkiä. Esimerkiksi paikallista lampaanlihaa myydään suoraan tiloilta pääsiäisen aikoihin. Kuluttaja tuijottaa helposti vain hintalappua, harva ajattelee Uuden-Seelannin lammastalouden kielteisiä ympäristövaikutuksia.

Hyllytilan saaminen kaupasta on kovan työn takana. Tavarakuljetukset vievät tuottajan aikaa ja aiheuttavat kustannuksia. Kun pientuottajat ovat hajallaan, he joutuvat itse hoitamaan kuljetukset.

Kunnat ovat merkittävä asiakas, ja niiden on tunnettava vastuunsa oman alueen hyvinvoinnista. Vaikka kilpailutuksessa ei voikaan ketään suosia, ehdot voi laittaa sellaisiksi, että lähiruokakin pärjää.

Reijo Kaunosalo