Menestystä odotellessa

18.02. 11:47

Merkittävä osa suomalaisista on ”urheiluhullua kansaa”. Parhaillaan eletään penkkiurheilun unelma-aikaa ainakin tarjonnan suhteen. Olympialähetyksiä tulee radiosta ja TV:stä lähes vuorokauden ympäri. Kaikessa viisaudessaan olympiakomitea asetti suomalaisurheilijoille viralliseksi tavoitteeksi 12 mitalin saavuttamisen. Lähellä mitalia on toistaiseksi päässyt vain kolme suomalaista urheilijaa. Janne Ahonen, jolle mitalin todella soisi, pikaluistelija Mika Poutala sekä hiihtäjä Riitta-Liisa Roponen. Riitta-Liisa ylsi tasolleen. Jannelle ja Mikalle pettymys oli hyvin suuri. Poutalalle ikä ei ole este tavoitella kultamitalia neljän vuoden kuluttua. Ahoselle, Hannu Manniselle ja Virpi Kuituselle nämä ovat jokseenkin varmasti viimeiset olympialaiset ja myös arvokisat.

Vancouverin kisarupeama on pian puolivälissä. Suomalaisten menestys odotuttaa edelleen. Sinivalkoisille otollisia lajeja on vielä kosolti jäljellä, mutta virallinen tavoite on jo karannut. Naisten maastohiihdossa, pujottelussa/suurpujottelussa, yhdistetyssä ja suurmäessä mitalisaumat ovat olemassa, mutta pettymyksiinkin on varauduttava. Jääkiekossa himmeimmille mitaleillekin yltäminen on äärimmäisen kovatasoisessa turnauksessa todellinen saavutus.

Huippu-urheilusta vähemmän välittävät kansalaiset ovat jo kyllästyneet kisatohinaan ja todennevat, että tämähän on vain urheilua. Niin onkin. Toisaalta olympiavalmennukseen panostetaan menestyksen toivossa miljoonatasolla varoja. Kansainvälistä menestystä janoaville naisille ja miehille urheilu on päätoimista työtä. Kaukana takana ovat ajat, jolloin arvokisoihin valmistautuivat lajiensa harrastajat leipätyönsä ohella.

Latua saa huutaa

Isommissa ja pienemmissä hiihtokilpailuissa on monille tuttu lausahdus: latua, latua. Uudet kilpailumuodot ja hiihtotyylit ovat ilmeisesti muokanneet termistöä. Viime viikonlopun Savonia-hiihdon retkisarjalaisena kummastelin, kun Vaahterusvuoren nousussa takaa pyyhältäneet kilpasarjan kärkimenijät huikkasivat: hei, hei tai vain mörähtivät vapaata latu-uraa hakiessaan. Kilpahiihdossa on varmasti omat sääntönsä näillekin asioissa. Kun kilpa- ja retkisarja laitetaan yhtäaikaa samalle lenkille, syntyy kuvatunlaisia tilanteita.

Tällaista perinteisten termien katoamista pitää oikein pohdiskella. Vaivattominta olisi kenties pysyä poissa sellaisista tapahtumista, joissa on kilpasarjoja mukana. Toisaalta, kun tarkastelee osallistujien määrää. Kilpasarjoissa väki on vähenemässä ja harrastesarjoissa kasvamaan päin. Maastohiihto on erittäin monipuolinen laji. Talven olosuhteet ovat otolliset. ”Murtsikka” on juuri nyt harrastuksena suotuisassa nosteessa.

Antero Heikkinen