Näytteleminen on eri laji

15.07.2010 08:55

Nyt, kun jalkapallon mm-kisat on pelattu, on niiden kuuluisien jälkipelien aika. Itseltäni jalkapallo jäi suurimmilta osin sivuun kiireiden takia ja pelit alkoivat kunnolla kiinnostaa vasta pudotuspeleissä.

Kuitenkin eräs jo pitkään sapettanut asia jätti katkeran maun turnauksesta ja itse asiassa koko lajista, sillä kyllästyin lopullisesti sunnuntain loppuottelussa. Asia tunnetaan nimellä filmaaminen.

Kotisohvalta sai katsella jo yksittäisessä ottelussakin yllin kyllin, kuinka isot ja ketterät miehet kaatuvat omia aikojaan vastustajan pienestäkin hipaisusta ja joskus ilman hipaisuakin. TV-kuvan hidastuksia ihmetellessä vaihdoin kanavaa ristiriitaisin tuntein.

Joillakin pelaajilla sukeltaminen näytti olevan yltynyt maneeriksi ja tämä näkyy varsinkin niillä, joita media on hehkuttanut läpi kesän. Finaalissa nähtiin Iniestan komeita heittäytymisiä, joilla Espanja sai hyviä maalipaikkoja. Saattoivatpa ne jopa vaikuttaa jollain tavalla mestaruuteenkin, kukaties.

Filmaus vie huomiota peliltä ja itse pallolta, sillä sitä voi tapahtua joka osassa kenttää. Se ei yleensä ole katsojaystävällistä, koska näytelmän onnistumiseen tarvitaan myös jonkin verran tuuria ja jo yksi onnistuminen saattaa ratkaista koko pelin. On selvää, että juniorit ottavat pienestä pitäen mallia omien esikuviensa tavasta pelata, ja näin filmaaminenkin tarttuu takuuvarmasti ”isältä pojalle”.

Kysymys kuuluukin: onko tämä ongelma? Siihen ei ole vielä saatu selvää vastausta, sillä väittelyä käydään filmaamisen kuulumisesta lajiin. Säännöissä se on kielletty, mutta niitähän rikotaan muutenkin joskus enemmän ja joskus vähemmän taktisesti. Keinot toiminnan lopettamiseen tai ainakin vähentämiseen on olemassa.

Videotarkistuksia ei olisi pahitteeksi käyttää enemmän esimerkiksi pelikieltojen jakelemiseen, edes pelin jälkeen. Tuomioita filmauksesta videoiden perusteella annetaan vain harvoin kansainvälisellä tasolla, mutta käytännössä se on aivan käyttökelpoinen idea.

Jääkiekon tapaan jalkapalloon olisi mahdollista sijoittaa toinen erotuomari. Jääkiekon sm-liigassa kahden erotuomarin ja yhteensä neljän tuomarin järjestelmä on toiminut mielestäni paremmin ja jalkapallossa se voisi toimia mainiosti.

Kenttä on yksinkertaisesti liian iso yhdelle erotuomarille ja siksi filmaamisessakin joudutaan lähes aina arpomaan, miten todellisuudessa kävi. Joka tapauksessa jonkinlaisia toimia tai kannanottoja jalkapalloliitolta tarvitaan viimeistään ensi kisoihin mennessä.

Lauri Liukkonen