Omin eväin

25.02. 09:20

Kevätlukukaudelle siirryttäessä venyivät kuopuksenkin koulupäivät täyteen mittaansa, eli lähes kuusituntisiksi. Enää ei lähdetäkään kotiin lounastamaan. Sen myötä urkeni uusi ongelma: omat eväät vai kouluruokailu?

Yksityiskouluissa ja sisäoppilaitoksissa on omat laitoskeittiöt tai muuten korkealaatuinen ruokahuolto. Valtion kouluissa ja anglikaanisen kirkon ylläpitämissä kouluissa toiminta on kirjavampaa. Vielä voi löytää kouluja, joissa ateriat valmistetaan alusta loppuun omassa keittiössä. Useimmiten ruokailupalvelut ostetaan joltakin ravitsemistoimintaan erikoistuneelta yritykseltä. Valmisruoka toimitetaan koululle sellaisenaan ja koulun keittiöhenkilökunnalle jää vain lämmittämisen ja jakelun vaiva.

TV-kokki Jamie Oliverin Dinnerladies-ohjelmasta sai synkän kuvan Britannian kouluruokailun tilasta. Koulukeittiöissä ei ollut välineistöä eikä henkilökunnalla taitoa valmistaa ruokaa perusruoka-aineista. Terveellinen ruokavalio miellettiin tylsäksi ja pahanmakuiseksi niin ruokailijoiden kuin keittäjienkin ajatuksissa. Perunateatteri sai ruokatalouden ammattilaiset pillahtamaan itkuun.

Laitoskeittiöiden henkilökunnan koulutukselle, yleiselle terveysvalistukselle ja asennemuutokselle on tarvetta. Kansakunta pullistuu kovaa vauhtia, taipumus ylipainoisuuteen periytyy jo perhekunnittain. Sairaalloisen ylipainoisten vanhempien vakavasti ylipainoisia lapsia on jo jouduttu huostaanottamaan. Koulujen tehtävä on valistaa ja näyttää esimerkkiä, myös ruokailutottumusten suhteen.

Kun esikoisemme aloitteli englantilaisessa koulussa, valitsin hänelle maksullisen kouluruokailun omien eväiden sijaan. ”Lapsi tarvitsee lämpimän aterian päivällä ja hyvähän se on saada vaihtelua äidin keitoksille”, oli ajatuskuvio päätöksen taustalla. Ruokalista houkuttelevine aterianimikkeineen vaikutti monipuoliselle ja terveelliselle ja sitä lukiessa alkoi omakin ruokahalu heräillä.

Käytännössä ateriat osoittautuivat todelliseksi opiskelijaruoaksi. Erilaisina yhdistelminä tarjoiltiin säilykkeitä, leipää, valkoista pastaa, tomaattisosetta ja sulatettua juustoa. Tai sitten ruoka oli rasvaa tiriseviä makkaroita, ranskanperunoita ja nugetteja.

Päätös siirtyä äidin eväisiin kypsyi, kun eräänä päivänä uteluuni, mitä oli koulussa ruoaksi, sain epävarman vastauksen: ”Luulisin, että se oli pitsaa.” Jos ruoasta joutuu arvuuttelemaan mitä se on, ei silloin ”Menu Mamma” voi olla ainakaan askel huonompaan.

Maistuvien eväiden laitossa on omat haasteensa. Kuopus syö vielä mukisematta mitä eväslaukusta löytyy ja ruokatermoksen avulla voi helposti pitää ateriatarjonnan monipuolisena. Mutta jossain vaiheessa vertaispaine tekee tehtävänsä. Kun esikoinen siirtyi yläasteelle, ilmoitti hän päättäväisesti, että linssikeitto termoskannussa ei nyt kertakaikkiaan enää käy. Kavereiden eväsrasioissa rapisevat sipsipussit, naksupaketit ja suklaapatukat olivat ehtineet vaatimuslistalle jo paljon aikaisemmin.

Omat rajoitteensa tulevat koulun puolelta. Keskimmäisen poikani koulu on julistautunut täysin pähkinättömäksi vakavien allergisten reaktioiden pelossa. Ymmärrettävää sinänsä, sillä lapset maistelevat toistensa ruokia ja vaihtokauppa käy vilkkaana. Mutta eväiden tekijän tämä sääntö saa repimään hiuksiaan: pähkinää tuntuu olevan kaikessa ja kaikkialla!

Joka-aamuinen eväsrumba on saanut minut muistelemaan suomalaista kouluruokailua haikeudella. Pienin kustannuksin tuotetaan maistuvia aterioita yksinkertaisista ja terveellisistä raaka-aineista. Vanhempien on huoletonta lähettää lapsensa kouluun, kun voi luottaa, että jälkikasvu saa laadukasta ravintoa syödäkseen. Monipuolinen ruokalista hyödyntää ja esittelee niin suomalaista ruokaperinnettä kuin kansainvälisen keittiön herkkuja. Ja kun koko luokka syö samaa ruokaa, kynnys uusien makujen kokeilemiseen madaltuu.

Minusta onkin tullut vankkumaton julkisen ruokahuollon ystävä. Pahimmassakin lamassa määrärahoja nipistetään vain jämpti siivu juustohöylällä. Yksityisellä puolella aterian hinnasta varmistetaan aina ensin reilu lohko yrityksen voittomarginaaliksi. Vasta lopuilla ruokitaan asiakas.

Nina Noponen

Lontoo