Vaarasta varoitettiin

05.01. 14:06

Tampereen yliopiston suunnalta varoitettiin vuoden lopussa Suomessa voivan tapahtua vielä kolmas suuri koulusurma lyhyen ajan sisällä. Ajatuksen heittäneen dosentin mielestä toimet surmien jälkeen ovat Suomessa toistaiseksi olleet vaatimattomia, mikä tarjoaa otolliset olosuhteet uuden veriteon tapahtumiselle. Hän kritisoi yksittäisten korkeiden poliitikkojen toimia tilannetta vähätteleviksi. Kannanotto leimattiin keskustelupalstoilla laajalti pelkän pelon herättelemiseksi, toisaalta realistiseksi tilanteen todentamiseksi.

Kuin pisteeksi i:n päälle, jokunen päivä vierähti, ja kauppakeskus Sellossa surmattiin viisi ihmistä ja lisäksi surmaaja tappoi itsensä. Ja kaiken ironisuuden huipuksi, Sellon tapahtumilla ei ole juuri mitään muuta yhteistä koulusurmien kanssa kuin se, että ihmisiä tapettiin. Siitä huolimatta, ihme kyllä, ilmassa ovat täysin samanlaiset merkit kuin aikaisempien veritekojen jälkeen. Ikään kuin tilanne olisi aivan uusi ja toimet ovat sen mukaisia. Aselakia on alettu tarkastella totuttuun tapaan ja sisäministeriö on taas tulilinjalla.

Tampereen dosentin huomautus ei kuitenkaan mennyt kovin pahasti metsään, sillä siinä oli paljon hyviä huomioita. Luin HS:n haastattelun rivien välistä kysymyksen, jota myös itse olen vakavasti miettinyt. Miksi vaikkapa aselakikin otetaan erikoistarkasteluun vasta kuin jotain tällaista tapahtuu, vaikka suomen henkirikostilastot ovat jo sinällään synkät? En kuitenkaan halua väittää, että aselain tiukennuksella edelleenkään mitään aikaan saataisiin, kun Espoonkin rikos tehtiin luvattomalla käsiaseella ja veitsellä. Myös melko ajankohtaiseen maahanmuuttajapolitiikkaan on älähdetty negatiiviseen sävyyn nyt, kun Espoon surmaajalla ei ollut Suomen kansalaisuutta.

Vaikka jotain yritettiin tehdä jo Jokelan tapauksen jälkeen, Suomessa herättiin vasta Kauhajoen surmissa. Tärkeää oli viimeinkin tajuta, ettei Jokelan koulusurma ollut yksittäistapaus. Merkittäviä investointeja ja uudistuksia on nyt tehty, mutta erityisen kinkkinen pulma on miettiä, miten Sellonkin tapaus olisi voitu estää.

Esimerkiksi uuden teknologian hyödyntämistä rikoksien ehkäisyssä ja maahanmuuttajiin suhtautumista on mietitty vakavasti, mutta uusia rajoituksia on vielä toistaiseksi tehty säästeliäästi. Mielestäni ja myös Tampereen dosentin mielestä todella tärkeäksi kehityksen kohteeksi on ilmestynyt tiedonkulku eri instituutioiden välillä.

Tähän asti joukkosurmat ovat olleet jokavuotinen perinne, mutta oikealla asenteella, asiallisella keskustelulla ja yhteen hiileen puhaltamisella päästään jo pitkälle ongelmanratkaisussa.

Lauri Liukkonen