Pokemonit koeajossa

Viimeiset pari viikkoa mikään ei ole ollut enää entisellään. Jos peli Pokemon Go ei ole vielä tähän mennessä kantautunut korviisi, niin pisteet kotiin taitavasta välttelystä. Pokemonien metsästäjät nimittäin liikkuvat kaikkialla, eikä mediakaan ole jättänyt heitä huomioimatta.
Mistä sitten on oikein kyse, jos ”poket on vielä kätsäämättä” ja ”luret virittämättä”? Peli on noussut todelliseksi ilmiöksi, jonka myötä sanasto on karannut omiin sfääreihinsä. Sivusta kuunneltuna kymmenvuotiaat pojat puhuvat aivan jotain muuta kuin savvoo. Niin ne vain ajat muuttuvat. Tässähän tuntee itsensäkin jo vanhaksi.

Ei se auttanut muu kuin ottaa selvää, missä mennään. Kännykkään nopeasti ladattu sovellus aukeni takkuillen, samaa ongelmaa olivat valittaneet myös muut. Kun sitten viimein pääsin peliin mukaan, ensimmäisenä kännykän ruudulle pomppasi otus tulenliekki hännässään.
Hahmo näytti heiluvan iloisesti olohuoneemme pöydällä. Heitin pari pokepalloa saadakseni otuksen itselleni, mutta ohihan ne menivät. Kiikutin puhelimen parin metrin päähän ekspertille, jota myös poikakaveriksi kutsutaan. Yhdellä sipaisulla hedelmien päällä epämääräisesti keinuva dinosauruksen poikanen oli tallessa, ”kätsätty”. Ja ihan kotisohvalta käsin!
Päätimme kokeilla, kuinka peli toimisi pihalla. En kuitenkaan halunnut ottaa omaa kännykkääni mukaan, koska totesin sen olevan noloa, jos molemmat kuljemme pitkin Jyväskylän katuja kännyköihimme tuijottaen. Rajansa kaikella. Kilometrin kuljettuamme kännykässä värähti.

Ja siellähän se oli, toinen iloinen veijari hyppi alikulkusillan vieressä. Mietin, että tällainenko peli voi koukuttaa miljoonia ihmisiä. Takanamme kävellyt nuori nainen pysähtyi samaan kohtaan. ”Kato, toikin pelaa”, kuiskasin.
Voitte arvata, ettei hän jäänyt ainoaksi. Pokemon Go:n pelaajia tuntui löytyvän joka nurkan takaa. On hämmentävää, kuinka yksi peli voi saada ihmiset liikkeelle. Toisaalta taas en ihmettele sitä yhtään, saavathan pelit vangittua ihmisen päiväkausiksi sohvan nurkkaankin.
Pelin voima on valtava meihin ihmisiin. En tiedä, kuinka moni sitä itse osaa tiedostaa kävellessään huomaamatta kymmeniä kilometrejä. Eräs pelaaja kertoi ostaneensa jopa lenkkarit itselleen, kun omat kengät alkoivat hiertää pitkien kävelymatkojen jälkeen. Oikeasti?

On toki äärettömän hienoa, että ihmisiin saadaan liikettä. Itseäni vain hieman häiritsee ajatus sitoutua yhteen peliin niin voimakkaasti. Näin parin viikon jälkeen fanaattisimmat pelaajat ovat varmasti yltäneet jo satoihin käveltyihin kilometreihin.
Siinä tapauksessa, jos vapaa-aika kuitenkin uppoaisi pelimaailmoihin, on Pokemon Go varmasti kaivattua vaihtelua. Mutta minulle lenkkireitit säilyvät kyllä tarpeeksi mielekkäinä ilman, että kännykkäni värisee jokaisen Pikachun kaverin kohdalla.
Pokemon-koeajoni voin hyvin tiivistää matkan varrella kulkeneen poikakaverini sanoihin: ”On se vaan mukavampaa kävellä yhessä ihan tavallisesti, eikä tarvii kännykkää tuijottaa.” Samaa mieltä, totean, ja työnnän kännykkäni sivuun.

Elina Tuuliainen
Kirjoittaja opiskelee Jyväskylän yliopistossa ja yrittää pysyä ajan tasalla.

Kommentteja aiheesta “Pokemonit koeajossa

  • 28.7.2016 at 17:27
    Permalink

    Eikö tuo pokemon ole vähän menneen talven lumia ?. Saattoihan tuo olla kovassa suosiossa -90 luvun lopussa ja 2000 luvun alussa, mutta tuota nykyistä hypetystä en ymmärrä. Ihmiset varmaan juoksevat puhelin kourassa järveenkin tai kaivoon jonkun ”pokemonin” perässä. Muuten japanilaisia ”tuning” autojakin sanotaan pokemoneiksi. Onkohan niitäkin tuossa mukana ?

    Tuo vaarallinen peli on aiheuttanut ulkomaillakin monia onnettomuuksia.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Kuinka usein keskimäärin saunot viikossa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä