0

Juvan sotamuistomerkit kertovat, osa 1: Nuijasotaa 420 vuotta sitten

Nuijasodan taisteluissa 420 vuotta sitten kaatui Juvalla yhteensä 157 savolaista talonpoikaa. Rantasalmella kaatui 45 ja Mikkelissä raakalaismainen teurastus vaati vielä yli 200 uhria.
Nuijasota oli suomalaisten talonpoikien nousu aatelistoa ja kuninkaan sotaväen terroria vastaan vuoden vaihteessa 1596 – 1597.
Sota alkoi, kun talonpojat nousivat kapinaan Pohjanmaalla marraskuussa 1596. Nuijasotaa on kutsuttu Suomen ensimmäiseksi sisällissodaksi.
Sota sai nimensä pitkävartisesta rautakärkisestä puunuijasta, jota talonpojat käyttivät aseenaan kuninkaan ratsuväkeä vastaan kirveiden, keihäiden ja varsijousien ohella.
Nuijamiesten johtajaksi nousi legendaarinen ilmajokelainen Jaakko Ilkka, joka mestattiin Isonkyrön kirkolla vuonna 1597.

Kapinaliikkeen sytykkeenä oli talonpojille tullut raskas sotarasitus 25-vuotisen sodan (1570–1595) sotaverojen, kuljetusten ja ns. linnaleirien johdosta. Linnaleiri merkitsi talonpojille sotilaiden elatusvelvollisuutta.
Sodan pitkien taukojen ja kauttakulkumarssien aikana Ruotsin armeijan sotilaita majoitettiin taloihin täysihoitoon.
Linnaleiri oli käytännössä myös sotilaiden palkanmaksujärjestelmä, jossa sotilaat itse määrittivät palkkansa. Tämä johti ryövärimäiseen rahastukseen, mikä köyhdytti talonpoikia entisestään.
Sotilaiden ylimielisyys, omavaltaisuus, väärinkäytökset, ryöstöt ja väkivallanteot ärsyttivät talonpoikia, jotka eivät olleet tällaiseen tottuneet eivätkä voineet sitä hyväksyä.
Talonpoikien mitta tuli täyteen ja pohjalainen sisu kuohahti. Talonpojat päättivät kieltäytyä sotaväen muonituksesta ja majoituksesta ja ryhtyivät asein puolustamaan päätöstään.

Nuijasodan taustalla oli myös Ruotsin hovin sisäistä valtataistelua.
  Syyllisenä talonpoikien sortoon pidettiin Suomen käskynhaltijaa Klaus Flemingiä, joka oli kuninkaan edustaja Suomessa. Kuningas Sigismund, joka oli myös Puolan kuningas, oli Puolassa, jolloin valta oli hänen sedällään Kaarle-herttualla.
Hänen tavoitteenaan oli mm. kuningasmielisen Klaus Flemingin hallinnon kaataminen Suomessa.
Herttua kannusti pohjalaisia talonpoikia ottamaan oikeuden omiin käsiin ja ”karistamaan huovit päätänne, jos ei muuten niin aidaksilla ja nuijilla”. Kaarle-herttuan kiihotustyö ja talonpoikien kasvava tyytymättömyys johtivat kapinaan, nuijasotaan, jonka tavoitteeksi tuli Flemingin kukistaminen.
Savoon kapinaliike levisi tammikuussa 1597. Rautalammilta lähteneet Savon nuijamiehet etenivät Pieksämäen, Joroisten ja Mikkelin suunnilta kohti Rantasalmen Parkumäkeä.
Nuijamiesten tavoitteena oli yhdistää siellä voimansa, saartaa Olavinlinna ja pakottaa se nälän uhalla antautumaan. Olavinlinnan päällikkö Gödik ”Kyötikkä” Fincke ennakoi tilanteen ja lähetti 13. tammikuuta ratsuosaston Simo Olavinpojan johdolla kukistamaan kapinaa. 

Taistelut käytiin seuraavana päivänä Rantasalmen Putkilahdessa ja Juvan Härkälässä. Putkilahdessa kaatui 45 ja Härkälässä 67 Rautalammin ja Joroisten nuijamiestä.
Olavinlinnasta nuijamiehiä kukistamaan lähetetty ratsuosasto, jonka vahvuus oli 120 huovia, eteni Putkilahdesta Juvan Koikkalaan, missä osasto hyökkäsi nuijamiesten kimppuun 20. tammikuuta.
Koikkalassa kaatui 20 nuijamiestä ja Juvan kirkolla vielä kymmenen. Huovien tappiot olivat vain viisi kaatunutta.
Juvan Remojärvellä ratsuosasto, jonka vahvuus oli 60 miestä, sytytti 21. tammikuuta tuleen talon, johon oli kokoontunut 60 nuijamiestä. Parikymmentä nuijamiestä paloi kuoliaaksi ja 40 ulos pyrkinyttä surmattiin, vain kolme otettiin vangiksi. Näin Juva oli puhdistettu kapinoivista savolaisista talonpojista.

Mikkeliin vetäytynyt Savon nuijamiesten pääjoukko, kolmatta sataa miestä, hakattiin raa’asti kuoliaiksi Suur-Savon kirkolla, nykyisen Mikkelin Kenkäveronniemessä 23.1.1597 sen jälkeen, kun nuijamiehet olivat jo antautuneet ja laskeneet aseensa. ”Kyötikkä” Fincke oli petturimaisesti luvannut nuijamiehille armahduksen, mikäli he antautuvat, mutta toisin kävi. Teurastuksen jälkeen kapinahenkeä oli Savossa vielä kevättalvelle 1597.
Nuijasodan verinen loppunäytös oli 24.2.1597 Ilmajoella Santavuoden taistelussa, missä Flemingin joukot löivät heikosti varustetut talonpojat hajalle.
Taistelun jälkeen kapinahenkiset alueet Pohjanmaalla joutuivat Flemingin sotilaiden säälimättömän ryöstelyn ja hävityksen kohteeksi.
Flemingin kuoltua valtataistelun voitti nuijamiehiä tukenut Kaarle-herttua.
Tässä kolme kuukautta kestäneessä talonpoikaiskapinassa menetti henkensä eri arvioiden mukaan 1 200 – 3 000 nuijamiestä.

Juvalla on kaksi Nuijasodan muistomerkkiä. Tuhkalan muistomerkissä on teksti ”Nuijasodan taistelu 21.1.1597/Savonlinnan käskynhaltijan Kyötikkä Finken ratsumiehet Juustenin johdolla polttivat 60 juvalaista nuijamiestä Lauri Pietarinpojan taloon Juvan Remojärvellä.”
Koikkalan muistomerkissä on teksti ”Koikkalan neljänneskunnan talonpojat nousivat ensimmäisinä Juvalla puolustamaan oikeuksiaan nuijasotaa käytäessä 1596 –1597/Juvan Kotiseutuyhdistys v 1969”.
Taistelut käytiin Rantasalmen Putkilahdessa ja Juvan Härkälässä.

 
Kirjoitussarja Juvan Lehdelle
Matti Hyvärinen on savonlinnalaissyntyinen, Jyväskylässä asuva ekonomi ja reservin majuri, joka tutkii sotahistoriaa harrastuksenaan.
Teksti perustu useisiin lähteisiin. Yksi lähteistä on Matti Hyvärisen kirja Kuninkaat käskivät – Isänmaa kutsui III – Savonlinnan seudun sotamuistomerkit linnavuorista veteraanien perintöön.
Matti Hyvärinen toimittaa Juvan Lehdelle kirjoitussarjaa Juvan sotamuistomerkeistä.

Viikon kysymys

Häiritseeko postilakko elämääsi?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...