Lainsäädännön muutokset puhuttavat

Metsästyslakiin ja asetukseen on tehty kuluneen vuoden aikana lukuisia tarkistuksia, jotka ovat astuneet voimaan tai tulevat voimaan porrastetusti tulevien vuosien aikana. Perimmäinen syy säädösmuutoksiin on tarve selkeyttää olemassa olevaa lainsäädäntöä, saattaa se vastaamaan nyky-yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia tai puuttua entisten säädösten puutteen tai epäselvyyksien aiheuttamiin ongelmiin.
Suomessa saa syksystä 2017 alkaen metsästää hirveä pienempiä sorkkaeläimiä metsästysjousella. Asia on todella merkittävä kansainvälisessäkin metsästysyhteisössä, mutta jää jostain syystä usein pienempien muutosten alle metsästäjien välisessä keskustelussa.

Vaikka jousimetsästys ei omaan lajiluetteloon kuuluisikaan, on sen laajentaminen koskemaan myös metsäkaurista isompia eläimiä erittäin positiivinen signaali kaikkien metsästäjien kannalta.
Valkohäntäpeuran jousimetsästyksestä on puhuttu jo vuosia ja usein utuisina haavekuvina – nyt tämä haave on toteutunut.
Toinen paljon puhetta herättänyt aihe on niin sanottu hirvien peltometsästys. Lainsäätäjän tavoite vähentää hallinnollista byrokratiaa erillisten peltohirven pyyntilupien muodossa on herättänyt erityisesti alkusyksystä voimakasta keskustelua. Vastuuta annetaan pyyntiluvan saajalle, metsästäjille, koska he ovat lainsäätäjän mielestä tämän luottamuksen arvoisia. Muutoksista pitäisi pystyä näkemään niiden ehdottoman positiiviset puolet.

Silti esiin nousevat liian usein negatiivissävytteiset kommentit: ”jousikoe on tarpeeton, jousikoe on vääränlainen, nyt ammutaan kaikki peltohirvet, koirille ei jää pyydettävää.”
Keskustelun aiheutuminen ei ole yllättänyt, mutta on silti mielenkiintoista, että se kumpuaa samalta suunnalta, joka kritisoi suureen ääneen myös omasta mielestään tarpeetonta säätelyä.
Nykyiset säädösmuutokset antavat tilaa maalaisjärjen käytölle, joka byrokratian ja valvonnan keventämisen kannalta on ehdottomasti hyvä asia.

Riistakeskus Etelä-Savon alueelta on 5.10.2017 mennessä ammuttu yksi peltohirvi. Maalaisjärki on siis voittanut ja oikeutta käyttää myönnettyjä pyyntilupia vahinkoja aiheuttavien hirvien pyytämiseen on käytetty niin kuin lainsäätäjä on tarkoittanutkin.
Jousikokeita on järjestetty Etelä-Savossa kattavasti eikä korviin ole kantautunut, että se olisi aiheuttanut kovin paljon ylimääräistä työtä nykymuodossaan.
Jousiampumakoe on tarkoituksenmukainen. Osuma-alue on 23 senttiä, yhdysvaltalaisten pitkään kokemukseen pohjautuvan tiedon perusteella keskimääräisen valkohäntäpeuran tappava osuma-alue jousiaseella on noin 25 senttiä.
Nykymallinen jousikoe Suomessa ammutaan samoihin tauluihin kuin ruutiaseella suoritettava hirvikoekin. Taustamateriaalia tai muita maalitauluun liittyviä säädöksiä ei ole asetettu. Käytännön järjestelyt helpottuvat ja koe mittaa jousiampujan kykyä ampua riittävän tarkasti sopivalta etäisyydeltä.

Lainsäädäntö on haasteellista, mutta säädösten tarkentamiseen ja säätelyn lisäämiseen voivat lain tulkitsijat – me metsästäjät vaikuttaa. Nähdään muutoksien yksiselitteiset hyvät puolet, eikä sorruta vain negatiivisten asioiden esilletuontiin. Varsinkaan, kun niitä ei peltohirvestyksen tai jousikokeen osalta ole olemassa.

Ohto Salo
Kirjoittaja on Riistakeskus Etelä-Savon riistasuunnittelija.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.