Uusi kolumnisti Antti Kuosmanen: Minun nuoruudessani Juvalla asui 12 000 ihmistä

Tervehdys, juvalaiset. Olen Juvan Lehden kolumnistina uusi, mutta myös vanha, sillä 1960-luvun lopulla lehti julkaisi teinipakinoitani – kolumni oli silloin vielä tuntematon termi. Lehti oli sittemmin myös ensimmäinen työpaikkani.
Juvalaiset ovat valveutunutta väkeä ja seuraavat maailmaan menoa monipuolisesti. Entisenä diplomaattina tuntuu silti jonkinmoiselta haasteelta löytää aiheita, joista jotain tiedän ja jotka samalla sopisivat paikallislehden profiiliin. Aion kuitenkin yrittää.

Juva on aika pieni ja kaukainen paikka Suomessa, joka itsessään on syrjäinen paikka maailmassa. Silti vaikutteet ovat saapuneet tänne kaukaakin ja jo kauan sitten.
Kirjoitin Kiinassa ollessani hieman kieli poskessa pakinan, jossa väitin Tsinggis-kaanin olevan tärkein Suomen historiaan vaikuttanut henkilö, koska ilman mongolien suorittamaa Kiovan Rus -valtakunnan tuhoamista 1200-luvun puolivälissä olisi idän ja lännen kilpajuoksussa täällä pohjoisessa itä voinut päästä niskan päälle ja Suomi jäädä syntymättä. Niin siis Juvakin, koska näillä seuduilla oli tuolloin kilpajuoksun etulinja.
Jos ”kvartaali” oli ennen ehkä neljännesvuosisata, yritysmaailmassa se on neljännesvuosi ja digitodellisuudessa se tuntuu toisinaan neljännestunnilta.
Katastrofit, väkivaltaisuudet tai puhkeavat talouskriisit heijastuvat tänne jopa päivissä ja joka tapauksessa viikoissa tai kuukausissa. Kun Venäjä miehitti Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa, pakotteiden vastapakotteet iskivät juvalaisiin maidontuottajiin hyvin nopeasti.

Myös hitaasti vaikuttavat megatrendit ulottuvat tänne entistä nopeammin. Olen aikaisemmin kirjoittanut, vaikkakaan en Juvan Lehdessä, että Suomi pääsi teollistumisen ja vaurastumisen vauhtiin kun puusta alettiin tehdä sellua. Silloin vaurastuminen ulottui myös maaseudulle, jossa ne puut kasvoivat, ja kasvavat tietysti edelleen.
Todella valtava nykyajan megatrendi, kaupungistuminen, hyödyttää eniten suuria keskuksia, ja pienet kuten Juva ovat siinä häviäjiä, jos eivät pysty siihen sopeutumaan.
Pari viikkoa sitten Helsingin Sanomat vyörytti esiin karuja tietoja Etelä-Savosta. Juva ei ole maalaiskunnista huonoiten pärjännyt, mutta kovat ovat luvut täälläkin. Minun nuoruudessani Juvalla asui 12 000 ihmistä, joista 2 000 kirkonkylässä. Nyt väkiluku on vähän yli 6 300, joista nelisen tuhatta kirkonkylässä.

Kyyti on siis ollut kylmää, ja olisi itsepetosta kuvitella, että tästä eteenpäinkään siltä oltaisiin syrjäisemmillä seuduilla jotenkin suojassa. Päinvastoin, kun väestä 70-80 prosenttia asuu kaupunkikeskuksissa, siellä sijaitsee silloin ainakin 70-80 prosenttia – ellei enemmänkin – poliittisesta vallasta.
Ymmärtämys ja halu tukea syrjäseutujen elinkeinoelämää, palveluja ja elintasoa rintamaiden tuella tulee vähenemään entisestään. Pelkäänpä, että tuollaisen tuen varaan on liikaa nojattukin.
Talouselämän muutokset avaavat uusia mahdollisuuksia, mutta nostattavat myös uusia haasteita. Oma apu, paras apu, ainoa apu. Tätä teemaa ehkä kehittelen eteenpäin tulevissa kolumneissa.

Antti Kuosmanen
Kirjoittaja on Juvalla syntynyt eläkkeellä oleva diplomaatti, joka on toiminut ulkoministeriön osastopäällikkönä ja suurlähettiläänä.

Viikon kysymys

Kuinka usein keskimäärin saunot viikossa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä