Kari Kääriäinen: ”En vaan ymmärrä nykypäivän poppareita, varsinkaan naisia”

Olen seurannut kevytmusiikkia 1950-luvun lopulta, ja nykyinen kehitys on alkanut tökkiä. Taannoin musiikilla oli säveltäjät, sanoittajat, sovittajat ja esittäjät. Levyttämään pääsivät vain todelliset taitajat ja ammattilaiset. Levy-yhtiöt pitivät huolen siitä, että rima pysyi korkealla ja kevytmusiikin taso laadukkaana.
Toisin on tänä päivänä. Aiemmin musiikkia sai vain vinyyleinä ja c-kasetteina, tai jos viitseliäisyyttä riitti, niin kopioimalla kaseteilleen Ylen lähettämää musiikkia. Itselläni intoa tähän touhuun intoa oli muutama vuosi ja siltä ajalta vielä toimivia kasetteja on säilynyt parisataa kappaletta. Ei niitä nykyään juurikaan tule soiteltua. Säilykööt muinaismuistoina siltä hyvältä ajalta, kun musiikki oli vielä musiikkia.

Nykyinen tekniikan kehitys ja kertakäyttö- ja kaikki pois -kulttuuri ovat johtaneet siihen, että uutta ”musiikkia” suolletaan vuorokaudet ympäriinsä ties miten monesta tuutista, ja markkinoille on pesiytynyt tuottajia ja esiintyjiä, jotka vähät välittävät tuotteidensa laadusta. Ainut motiivi on, että saadaan raavittua kuluttajilta eurot pois ja nopeasti, tai että oma pärstä kellottele julkisuuden valokeilaan edes kiitävän hetken ajan.
Tänä päivänä musiikin elinkaari on muutaman viikon tai kuukauden mittainen ja sama pyrkii olemaan useimpien esittäjienkin kohtalo. Niin se vain on, että ennen oli kaikki paremmin eikä se totta vie ole fraasi. Aikoinaan muusikot pätevöityivät kantapään kautta, samoin säveltäjät ja sanoittajat.

Takaisin tämän päivän äklötykseen. En vaan ymmärrä näitä nykypäivän poppareita, varsinkaan naisia. Miksi ihmeessä ääni ei saa tulla vapaasti, vaan se pitää tikistää pihinänä umpeen puristetusta kurkusta. Kannattaisi kuunnella vaikkapa Katri Helenaa, Marionia ja Paula Koivuniemeä, puhumattakaan Laila Kinnusesta parhaina vuosinaan. Ja entäs sitten nämä ns. sanoitukset. Joku tähden alku on löytävinään elämää suuremman riimin, jota jollotetaan sitten kappaleen alusta loppuun. Ennen sentään tyydyttiin jollotukseen kertosäkeessä ja itsessään kappale sisälsi tarinan.
En muista, milloin olisin uutta musiikkia ostanut eikä ihan kohta taida uutta ostopäivää koittaa. Tyydyn omiin vinyyleihin, kasetteihin ja CD-levyihin kun ei nykypäivän taiteilijoilta taida olla mitään kuunneltavaa olla odotettavissa.

Lopuksi hieman hyvääkin. Huhtikuun puolen välin tienoilla Yle kertoi uutisessaan Inkeroisissa työskentelevästä hevosmetsurista. Nettiä selatessa hevosmetsureita tuntuu löytyvän useampiakin, ja he työskentelevät jatkuvan kasvatuksen metsissä. Työsaavutuksilla ei toki pärjää tehometsätaloudelle. Vaan onhan miellyttävämpää katsella jatkuvan kasvatuksen periaatteella hoidettua metsää, jonka aluskasvillisuutta tai maanpintaa ei ole raiskattu valtavilla metsäkoneen pyörillä tai peräti teloilla.
On tuskallista katsella silmän kantamattomiin ulottuvia aukkohakkuita, joissa tuho täydennetään vielä kuokkimalla maaperä montuille. Maisema muistuttaa armeijan miesten tekemää murrokkoa, jollaisena se maastossa liikkujalle toimiikin.
Onkohan tarkoitus lyödä laillisia kapuloita jokamiehenoikeuden rattaisiin. On tosi vaikea kuvitella järkevää syytä sille, että luonnosta kaivetaan sateen huuhdottaviksi maaperään sitoutuneita raskasmetalleja ja saasteita. En tunne itseäni miksikään iki- enkä muuksikaan vihreäksi, mutten silti ymmärrä, että rahanvalta pyyhkii luontoarvot lokaan.
Luonto on aina ihmistä etevämpi, vaikka kovin usein insinöörit ja muut kirjanoppineet pyrkivätkin luonnon kanssa kilpasille. Pääsääntöisesti luonto hoitaa metsiä jatkuvan kasvatuksen periaattein ja hyvä niin. Joskus luontokin tekee ”aukkohakkuita” mutta ne sentään pysyvät yleensä järjellisissä mittasuhteissa.

Kari Kääriäinen
Kirjoittaja on Varkaudessa asuva juvalaislähtöinen vaikuttaja.

Kommentteja aiheesta “Kari Kääriäinen: ”En vaan ymmärrä nykypäivän poppareita, varsinkaan naisia”

  • 15.5.2018 at 13:24
    Permalink

    Kaikella arvostuksella Karia kohtaan, kyse taitaa olla nyt enemmänkin herrasmiehen omasta vanhenemisesta, eikä niinkään musiikin mediaanilaadun laskemisesta. Spotifyn myötä useampi muusikko eittämättä pääsee pinnalle ja mukana on varmasti niin huonompia kuin parempia, mutta keskimäärin kotimainen musiikki elää kultakauttaan: musiikkia kuunnellaan enemmän kuin ikinä ja laajemmin kuin ikinä.

    Myös naismuusikoilla menee paremmin kuin aikoihin: Paula Vesala on aikamme suurimpia taiteilijoita (ja mm. Katri Helenaa huomattavasti taitavampi monilahjakkuus) ja Jenni Vartiainen on maamme myydyimpiä artisteja, jonka lauluääni on tunnistettavuudeltaan Paula Koivuniemen luokkaa. Lisäksi uusista artisteista voi nostaa esille Vestan ja Litku Klemetin.

    Musiikki muuttuu ajan myötä, eikä sitä pidäkään tehdä enää välttämättä iskelmäsetämiehille. Varmasti löytyi ihmisiä, joiden mielestä Mozartin, Sibeliuksen ja Dallapen jälkeen kaikki musiikki on ollut viemäristä, mutta laadun laskemisen sijaan kyse on uuden vastustamisesta ja vanhaan tuudittautumisesta.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Olisiko kunnanvaltuuston pitänyt muuttaa veroprosentteja vuodelle 2019?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...