Kari Kääriäisen kolumni: Esiopetusikäiset nostetaan pöydälle

Maksuton varhaiskasvatus on nostettu monen kunnan pöydälle ja muutamat pienet kunnat (muun muassa Karstula, Pelkosenniemi, Liperi ja Kustavi) ovat kehitelleet varhaiskasvatuksesta oman mallinsa.
Myös maan hallitus pisti lusikkansa esiopetussoppaan. Se lanseerasi vuoden 2017 budjettiriihessä mallin kokeiluksi maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Maksutonta opetusta järjestettäisiin 5-vuotiaille lapsille neljänä päivänä viikossa ja neljä tuntia päivässä. Viisivuotiaat ovat valikoituneet kohderyhmäksi siksi, että hallituksen pitkän aikavälin tavoitteena on päästä valtakunnallisesti 2-vuotiseen esiopetukseen.
Hallituksen kokeiluun ilmoittautui maan eri kolkilta 21 kuntaa, jotka kaikki myös pääsivät mukaan. Sitä ei ole kerrottu, kuinka suurelle joukolle tilaa olisi mahdollisesti ollut. Kokeilun suurin osallistuja on Turku (187 000 asukasta) ja pienin Taivassalo (1600 asukasta). Etelä-Savosta mukaan ilmoittautui vain Mäntyharju. Kaikkiaan kokeilun piirissä arvioidaan olevan noin 14 000 lasta. Kunnille kokeilu ei ole maksuton, sillä valtio maksaa vain 20 prosenttia kokeilun kustannuksista. Kustannuksia kokeilusta arvioidaan kertyvän viisi miljoonaa euroa.
Yhteensä maassa on laskettu olevan esiopetusikäisiä lapsia noin 58 000 ja kuntaliitto on arvioinut, että 2-vuotinen esiopetus tulisi maksamaan kaikkiaan 335,5 miljoonaa euroa, mikäli se kaikille esiopetusikäisille järjestettäisiin.

Juvallakin on varhaiskasvatuksesta keskusteltu, jos nyt ei virallisesti, niin ainakin kylillä puhutaan -tasolla. Kustannuksia esiopetuksen laajentamisen arvioidaan aiheuttavan kunnalle noin 300 000 euroa. Tiettävästi kunnan johtava ryhmittymä suhtautuu maksuttomaan esiopetukseen jos nyt ei kielteisesti niin ainakin penseästi. Johtuisiko siitä, että varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmasta ei saada ryhmälle lisäarvoa, johon se on tottunut. Kuitenkin kannattaa muistaa, että nuorille lapsiperheille ja erityisesti heidän jälkikasvulle uudistus saattaa tuoda helpotusta. Ehkei euroina laskettavina pikavoittoina, vaan pitkän aikavälin sijoituksena omaan tietopankkiin.
Kun aikoinaan olin ammatissa, jossa piti henkisesti valmistautua siihen, että työpaikka löytyy todennäköisesti jostakin maaseutukunnasta niin kaksi eteläsavolaista kuntaa löysin, joihin kuvittelin voivani asettua asumaan. Toinen kunta oli Kangasniemi ja toinen Juva. Onni potki huovikkailla ja Juvasta tuli kotikunta, ja se oli ihanteellinen asuinympäristö ja erityisesti kasvuympäristö lapsille, vaikka eivät he sitä silloin ehkä ymmärtäneet. Juvalla on kaikki, mitä voi asuinpaikalta kohtuudella vaatia. Ainakaan minun ei tarvinnut mitään lähteä muualta hakemaan.

No, vuosien mittaan kohtalo on puuttunut peliin useampaankin kertaan. Eikä suinkaan silkkihansikkain, vaan rautakourin se on ottanut kuristusotteen ja huovikkaatkin ovat vaihtuneet piikkareihin. Pyöritys on ollut joskus sitä luokkaa, että tosissaan on saanut haukkoa henkeä. Vielä ei ole toteutunut se Juicen takuu varmasti joskus toteutuva miete: Ei elämästä selviä hengissä.
Sitä olen viime aikoina pohdiskellut, kun olen kovin usein joutunut turvaamaan julkispalveluihin, että kyllä nämä suomalaisen yhteiskunnan palvelut toimivat ja taso on monesti ykkösluokkaa.

Kari Kääriäinen
Kirjoittaja on juvalaislähtöinen vaikuttaja.

Viikon kysymys

Olisiko kunnanvaltuuston pitänyt muuttaa veroprosentteja vuodelle 2019?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...