Juvalaisesti kansainvälinen, kansainvälisesti juvalainen

Kansainvälisyys, kansainvälistyminen, kansainvälistymisen edistäminen. Mitä nämä muodikkaat hokemat tarkoittavat? Mitä ”kansainvälisyys” oikein on tai mitä sen pitäisi olla? Liikeyrityksen kohdalla kansainvälisyys tuntuu jotenkin selkeältä, vaikka ”monikansallisuus” olisi sattuvampi termi. Mutta mitä tarkoittaa että ihminen on ”kansainvälinen”? Jos katson olevani suomalainen, merkitseekö se, että en silloin ole, enkä voikaan olla, kansainvälinen?

Olen ollut tavalla tai toisella kansainvälisissä tehtävissä vuodesta 1975 asti. Ulkomailla olen asunut noin 23,5 vuotta. Tämä menneisyys on varmasti vaikuttanut identiteettiini, siihen millaiseksi itseni koen. ”Kansainvälinen” ei kuitenkaan kuvaa sitä. En minä ole ”kansainvälinen” ihminen, en tosin myöskään monikansallinen.
Kun olen Juvalla, koen itseni vehmaalaiseksi; kun olen Helsingissä, koen itseni yhä osittain juvalaiseksi (tai savolaiseksi, kaikesta siihen liitetystä pilkasta huolimatta); kun olen vaikkapa Brysselissä tai ylipäänsä jossain Euroopassa, koen itseni suomalaiseksi; kun olen Kiinassa tai Amerikassa, koen itseni eurooppalaiseksi. Silti kaikki nuo paikallisemmatkin kerrostumat ovat aina läsnä.

Max Jakobson kuvasi jossain varhaisessa teoksessaan suomalaisen diplomatian grand old mania Ralph Enckelliä jotenkin niin, että tämä oli ”nationalisti niin kuin vain läpikotaisin kosmopoliitti ihminen voi olla”. Ehkä läpikotaisin kosmopoliitti Enckell on kokenut itsensä jotenkin juuriltaan repäistyksi ja löytänyt suomalaisuudesta maaperän jonne juurensa työntää. Samantapainen ilmiöhän on yleinen maahanmuuttajien kohdalla; Henry Kissingerkin (alk. Heinz Alfred Kiesinger) muistaa kirjoissaan mainita kerta toisensa jälkeen ”adoptoidun” kotimaansa eli Yhdysvallat, ja kaiken mitä on siltä saanut.
Kansainvälisyys tarkoittaa minulle vieraista maista ja kulttuureista kertynyttä tietoa ja kokemusta, niiden käyttäytymisen ja motiivien ymmärtämistä sekä taitoa olla kassakäymisissä ja toimia niiden kanssa. Tämä on tuonut mukanaan kykyä suvaita niiden omasta kulttuuristani eroavia piirteitä, tapoja ja tottumuksia, myös minulle vieraita ja joskus vastenmielisiäkin, niin siellä ulkomailla kuin täällä Suomessa maahanmuuttajien tuomana.

Parannettavaa Suomessa riittää, ja kokemus muusta maailmasta auttaa luomaan näkemystä siitä, mitä pitäisi parantaa ja miten, mutta kritiikitöntä ulkomaisen ihannoimista tai luopumista omasta suomalaisesta identiteetistä ja kulttuurista sen ei tarvitse eikä se saisikaan aiheuttaa.
Juva oli aikoinaan ”emäpitäjä”, Savon toinen seurakunta ilman efektiivistä itärajaa, vaikka Pähkinäsaaren rauha olikin jo solmittu. Syvien juurten antamasta itsetunnosta ei ole syytä vieläkään luopua, mutta menestyksen, tai säilymisenkään, pohjaksi ne eivät riitä, kuten ei riitä toivo ulkoisesta avustakaan. On pystyttävä seisomaan omilla jaloilla niiden resurssien, niin aineellisten kuin aineettomien, varassa joita juvalaisuus antaa.

Kirjoittaja on Juvalla syntynyt eläkkeellä oleva diplomaatti, joka on toiminut ulkoministeriön osastopäällikkönä ja suurlähettiläänä.

Viikon kysymys

Kuinka usein keskimäärin saunot viikossa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...
Kommentoi kyselyä