Suoritus nimeltä elämä

Istun Juvan hammaslääkärin aulassa. Sormeilen lehtihyllyn valikoimaa päätyen nappaamaan käteeni Kotivinkin. Sen kansikuvaan on pinottu hurmaavan puolihuolimattomasti kymmenkunta erilaista, kauniisti kuvioitua säilytyslaatikkoa.
En kiinnitä huomiota lehden julkaisuajankohtaan, mutta kyse on takuulla jostakin alkusyksyn numerosta. Täytyy olla, sillä onhan syksy on uusien elämäntapojen, harrastusten ja sisustusratkaisujen aikaa. Aikaa, jolloin kiristetään ruuvia kesäisen lepsuilun jälkeen. Ainakin naistenlehdissä.
Itse asiassa Kotivinkin kannessa komeilevat laatikotkin ovat vain näennäisesti epäjärjestyksessä. Todellisuudessa niiden värit ja asennot on suunniteltu millintarkasti.
Kyllä kaltaiseni kontrollifriikin silmä lepää!

Lehden varsinaisen lukemisen aloitan takaperoisesti. Viimeisiltä aukeamilta löytyy muun muassa vinkkejä arkea helpottavista näppäristä keittiövälineuutuuksista. Ohitan ne pikaisesti vilkaisten.
Seuraavaa sivua avatessa katseeni jähmettyy. En saa sitä irti edessäni olevan jutun otsikosta. ”Kontrolloinnin taustalla on pelkoja ja epävarmuutta”, siinä sanotaan.
Ryhdyn ahmimaan kirjaimia.

Jutussa haastatellaan sosiaalipsykologi ja valmentaja Tiina Österholmia. Tekstin mukaan ”kontrollifriikki voi kuvitella olevansa elämänhallinnan mestari, mutta todellisuudessa kyse on sijaistoiminnoista, joilla vältellään kohtaamasta ikäviä tunteita ja pelkoja.” Toisaalta siinä muistutetaan, että ”todelliseen elämänhallintaan kuuluu myös ymmärrys siitä, ettei elämä mene aina suunnitelmien mukaan ja että epätäydellisyys on inhimillistä ja hyväksyttävää.”
En osaa kuin nyökytellä päätäni.

Kuten todettu, määrittelen itseni kontrollifriikiksi. Suorittaja-Suvi asuu minussa yhä syvällä, vaikka se onkin iän myötä hellittänyt otettaan. Pienikin epäonnistuminen saattaa edelleen murtaa minut palasiksi, joita sitten yritän koota takaisin paikoilleen hyvin suorituskeskeisesti.
Jos jokin menee vikaa, kontrollifriikki korjaa sen ylimitoitetulla itsekurilla.

Syksy on kuin kiirastuli minulle ja kaltaisilleni. On melkein mahdotonta pitää kiinni kohtuudesta, kun kaikkialla ympärillä tuputetaan vinkkejä elämänhallinnan parantamiseen, treenin tehostamiseen ja kukoistavaan parisuhteeseen. Sisäsyntyisesti kaikkeen edellä mainittuun pyrkivä ihminen on aidosti vaarassa uupua.
Hän ja moni muu.

Uskallan väittää, että kontrollifriikkien lisäksi jokasyksyinen yleisellä sormella osoittelulla ja paremmaksi ihmiseksi patistelulla on vähintään välillisiä vaikutuksia meihin jokaiseen. Ja aivan turhaan. Vai onko joku sitä mieltä, että esimerkiksi unettomia öitä vauvojensa vieressä valvovat äidit kaipaisivat enemmän keppiä kuin porkkanaa? Tai yksikään kaikkensa työpaikan löytämiseksi tehneistä pitkäaikaistyöttömistä?
Kaiken kaikkiaan taitaa olla niin, että itse kukin voisi paremmin, jos suorittaisimme vähemmän. Kuten laulaja-lauluntekijä Samae Koskisen Hillitön elämä -kappaleessa sanotaan: ”Tämä elämä on mieletön, upea, hillitön. Kun ilman nillitystä oppii olemaan.”

Suvi Peltola
Kirjoittaja on opintovapaalla oleva Juvan Lehden toimittaja. Tekstissä viitataan Kotivinkin numeroon 18/2015.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Miten Jukurit pärjää jääkiekon SM-liigan runkosarjassa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...