Suomenhevonen on nöyrä työjuhta – suomenhevonen muistetaan hangessa tukkirekeä vetävästä apurista, mutta hyvällä hevosella on muitakin tehtäviä

Rantasalmelainen kirjailija Terhi Piispa-Helisten sanoo innostuneensa suomenhevosesta tavallaan sattumalta.
– Alun perin olen ollut ”hevostyttö” ja seurasin lämminverisiä. Raviurheilun kautta kiinnostus heräsi myös suomenhevosiin. Ryhdyin kuvaamaan hevosia ja kävin tutkimaan hevosten sukutauluja. Pikkuhiljaa kiinnostus laajeni suomenhevosiin. Kiinnostuin niiden historiasta ja siitä, mikä suomenhevosiin liittyy.

Hänen kiinnostuksensa on laajentunut niin paljon, että hän kirjoittanut suomenhevosista kaksi kirjaakin. Pari vuotta sitten 2017 tuli kuluneeksi 110 vuotta suomenhevosten kantakirjan perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi Terhi Piispa-Helisten kirjoitti suomenhevosten ystäville juhlakirjan – 110 kertomusta suomenhevosesta. Se esittelee aikalaistekstien kautta suomenhevosen historiaa.
Piispa-Helisten seuraa suomenhevosta ja niiden matkaa nykyään mieluummin tekstin tekijänä ja kuvaajana hevosallergiansa takia. Varsinaisesti hevosten kanssa hän ei ole tekemisissä ja sen takia hän tutkii ja kuvaa suomenhevosia.

Hän sanoo, että suomenhevonen on monipuolinen ja omalaatuinen. Se viehättää ja kiinnostaa myös Terhi Piispa-Helisteniä. Suomenhevosen historia kietoutuu hänen mukaansa myös Suomen historiaan.
– Se on lähellä meitä suomalaisia. Suomenhevosen kantakirjan perustamisesta on kulunut yli 110 vuotta ja Suomen itsenäistymisestä runsaat 100 vuotta. Kun tutkin suomenhevosen historiaa, se avasi samalla yhtymäkohtia Suomenkin historiaan. On ollut mielenkiintoista yhdistää suomenhevosen tapahtumia ja asioita meidänkin historiaamme, hän sanoo.

Suomenhevosen kantakirja jakautuu neljään jalostussuuntaan. Ne pyrkivät kehittämään rodun eri tyyppejä. Terhi Piispa-Helisten nimeää tyypeiksi työhevonen, kevyt ravuri, ratsuhevonen ja pienhevonen. Eri tyypit kertovat myös suomenhevosen monipuolisuudesta.
– Suomenhevonen ei ole paras missään, mutta sen monipuolisuus ja monikäyttöisyys tekee siitä kiehtovan, hän sanoo.
– Työhevosena se on pieniruokainen ja pystyy hoitamaan ne työt, joita sen tarvitsee tehdä.

Rotumääritelmäkin määrittelee sen monipuoliseksi, voimakkaaksi ja miellyttäväluonteiseksi. Se on vankkarakenteinen, mutta siinä yhdistyy ketteryys, nopeus ja voima. Suomalaisten elokuvien perusteella siitä on välittynyt kuva propsirekeä hangessa vetävästä työjuhdasta, joka selviytyy eikä jätä isäntäänsä pulaan.
– Se on hyvin tavallinen mielikuva suomenhevosesta. Sillä on nöyrä luonne ja se tekee työssä parhaansa. Suomenhevonen menee sinne, minne pyydetään ja tekee sen työn, jota siltä odotetaan.
Hän sanoo, että suomenhevonen yhtä aikaa nöyrä ja periksiantamaton. Hevosella on ajettu niin kirkkomatkoja kuin tehty metsässä hangessa metsätöitä.
– Sellainen peruskuva suomenhevosesta on. Se on työhevonen pellolla ja metsätöissä, mutta myös juhlahevonen. Suomenhevonen teki aikoinaan kaikki maatalon työt ja oli kaikessa mukana. Sitä arvostetaan edelleenkin, sanoo Terhi Piispa-Helisten.

Terhi Piispa-Helisten luennoi lauantaina 9.2. kello 12.30 Juvan kirjastossa suomenhevosen tarinasta. Tätä viikkoa on vietetty Lainan päivän viikkona, joka on ollut kirjaston toimintaviikko.

 

Viikon kysymys

Minkä puolueiden toivoisit nousevan hallitukseen( voit valita useamman vaihtoehdon)?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...