0

Mielipide: Maaseudulta työtä ja toimeentuloa

Maassamme eletään teollisuustuotannon rakennemuutosaikaa. Metsäsektori on palautunut merkittäväksi toimijaksi. Metalliteollisuus on piristynyt. Kulttuuria viedään enemmän kuin koskaan.

Rakennemuutos on läsnä niin ikään myös maaseutualoilla. Tilat kasvavat ja automatisoituvat. Haastetta aiheuttavat työvoiman saatavuus ja ulkomaalaistaustaisen työvoiman lisääntyminen.

Toimimme pienillä sisämarkkinoilla, jota kiky-sopimus tuskin on muuttanut merkittävästi. Työajan pidentämisen tarkoitus oli purra pekkasvapaisiin, mutta useimmissa maatalousalojen yrityksissä tämä hyöty on syöty alittamalla työehtosopimuksen säännöllisen työajan.

Työehtosopimus määrittää minimin, mutta sekin on mahdollista alittaa. Maatalousalat ovat riskialoja, joilla tietämättömien työntekijöiden oikeuksia rikotaan piilossa maaseudun rauhassa. Olemme syystä ylpeitä puhtaasta ja laadukkaasta alkutuotannostamme. Uskon, että suomalaisille on tärkeää saada ostaa kotimaisia tuotteita, jotka ovat eettisesti tuotettuja.

Kilpailukyky ei parane sen enempää työntekijöiden tekemillä lisätunneilla eikä työehtojen polkemisella. Yritysten tulisi miettiä kannattavuutta ihan muissa kustannuseräkohdissa.

Maatalousalat eivät pärjää ilman arkista rutiininomaista työpanosta. Työvoimakustannukset on hyväksyttävä, sillä ilman työntekijöitä työt eivät tule tehdyksi.

Me joustamme kyllä, sillä me jos kuka tiedämme, että työt on saatava tehdyiksi. Työntekijän on kuitenkin tarkoitus tulla toimeen ansioillaan, joita hän työstään saa. On kestämätön ajatus, että joutuu työskentelemään raskaalla alalla vaativissa olosuhteissa palkalla, jolla on mahdotonta tulla toimeen.

Erityisenä huolena on ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden kohtelu. Olen useasti törmännyt siihen, kuinka häikäilemättömästi heidän tietämättömyyttään käytetään hyväksi. Tunnen siitä häpeää suomalaisena ja ihmisenä.

Epäkohdaksi onkin nousemassa se, miten yhdessä sovittuja ja solmittuja sopimuksia noudatetaan. Voimavarat eivät riitä työolojen kehittämiseen ja toimintatapojen muutokseen, jos suurin osa vapaa-ajasta menee miettiessä, mistä vielä voisi säästää, jotta olisi varaa käydä töissä.

Meidän yhteiskunnassamme ei ole Välimeren maissa tyypillistä familiaarista kulttuuria, joissa omista pidetään huolta. Täällä pärjätään omillaan. Loput haetaan yhteiskunnan tarjoamista tukijärjestelmistä. Ovatko maaseutualoilla toimivat yritykset suurimpia tulonsiirtoja hyödyntäviä ”sosiaalisia” yrityksiä? Yritysten taseet ja monimutkaiset yhtiöjärjestelmät saavat sen näyttämään siltä. Sopimusyhteiskunta kuitenkin janoaa yhteiskuntavastuullisuutta.

Työnantajat esittävät huolenaan pulan osaavasta työvoimasta. Työntekijän koulutukseen hakeutuminen on osoitus sitoutumisesta työnantajaan ja kiinnostuksesta tekemäänsä työtä kohtaan. Opiskelu synnyttää uusia innovaatioita ja valmiutta oman työn kehittämiseen ja tehostamiseen.

Opiskelu tuo kaivattua vaihtelua raskaaseen työhön. Eikö tässä olekin aito mahdollisuus muuttaa työelämän oravanpyörä hyvin rullaavaksi kehittymisen rattaiksi? Rattaat kaipaavat myös öljyä ja fyysisen työn tekijälle se on ensisijaisesti riittävää lepoa. Olen kuullut lukuisia tarinoita työssä käyviltä ihmisiltä, miten keho ei palaudu, uupuminen hiipii ja johtaa jopa pysyvään työkyvyttömyyteen. Loppuun polttaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Se kasvattaa kuluja, jotka kaatuvat yhä pienemmän osan maksettaviksi.

Maaseutu tarvitsee meitä kaikkia selviytyäkseen elinvoimaisena. Se tarjoaa meille monelle mahdollisuuden elää omanlaistamme unelmien elämää ja nauttimaan sen antimista vapaa-ajalla. Sen tulee myös pystyä tarjoamaan meille työtä ja riittävää toimeentuloa.

 

Minja Lääperi
Hortonomi, mehiläishoitaja
Kansanedustajaehdoks (vas./sit)
Rantasalmi

Viikon kysymys

Aiotko osallistua erilaisiin kesätapahtumiin, joita järjestetään niin Juvalla kuin muissakin lähikunnissa ja -kaupungeissa?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...