0

Säveltaiteen moniottelija – Honey B & T-Bones-yhtyeestä tunnettu Aija Puurtinen lähti kyläkaupasta Juvalta Sibelius-Akatemiaan ja musiikin tohtoriksi

Honey B. & T-Bones -yhtyeen laulaja-basistina tunnetuksi tullut Aija Puurtinen on säveltaiteen moniottelija. Juvalaissyntyinen laulupedagogi säveltää ja opettaa laulua Sibelius-Akatemiassa ja valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin tohtoriksi vuonna 2010.
Varhaislapsuus suurperheessä, jossa kaikki osallistuivat yrityksen toimintaan, viittasi kuitenkin kaupalliselle uralle.
– Vanhemmilla oli viisi kilometriä Juvan kirkonkylästä Savonlinnaan päin sekatavarakauppa ja kauppa-auto, joka kiersi kuutena päivänä viikossa myymässä ruokaa ja muita tarvikkeita. Aloitin jauhopussien pakkaamisen noin 5-vuotiaana, täytin kaupan hyllyjä, autoin siivoamisessa ja olin jopa tiskin takana myymässä.
Päivittäinen työ tuntui välillä raskaalta, mutta antoi eväitä elämän varrelle, kuten erinomaisen päässälaskutaidon.

Koulutien ensi askeleissa hän koki maaseutukylässä ystävät erittäin tärkeiksi.
– Koulumatkan kävelin, juoksin tai talvella hiihdin. Menomatkat sujuivat nopeasti, mutta kotiinpaluu olikin usein hitaampaa. Oli kiva jäädä koulun pihalle pelaamaa pesäpalloaja kyläillä kavereilla.
Kaksi Puurtisen sisarusta asuu edelleen Juvalla ja joitain entisiä peruskoulun aikaisia ystäviä. Mikkelissä asuu anoppi ja Savonlinnassa yksi sisko.
– Keikkamatkoilla Savossa pyrin aina pysähtymään Juvalla. Kyllä jokainen pysähdys tuo vahvoja muistoja mieleen.

Musiikki Puurtisen elämään astui ovesta toden teolla 1960-luvun puolivälissä, kun perheeseen hankittiin piano.
– Ainakin siskoni Päivi aloitti pianotunnit, ja opin paljon kuuntelemalla ja seuraamalla hänen soittamistaan. Tapailin pianosta melko nopeasti melodioita ja sointuja. Soitin korvakuulolta Beethovenia ja tanssimusiikkia, ja jos en jotain muistanut täydellisesti, keksin kappaleeseen oman soinnutuksen tai melodian.
Kerran viikossa pihalla pysähtyneestä kirjastoautosta hän kävi etsimässä nuotteja. Aija Puurtinen oli päättänyt, että hänestä tulee muusikko!
Parisen vuotta myöhemmin aloitetut pianotunnit loppuivat kuitenkin lyhyeen.
– En osannut nuotteja ja silloinen opettajani ei ymmärtänyt tätä. Ilmeisesti jokaiseen pianokappaleeseen tulikin liikaa omia valitsemiani säveliä, tai jopa osia, ja tämä tulkittiin epämusikaalisuutena. Opettajani soittikin isälleni ja sanoi, ettei tuosta tytöstä tule mitään, enkä saanut jatkaa soittotunteja. Ei tämä minua ahdistanut vaan jatkoin soittamista itsekseni, korvakuulolta.

Ala-asteella musiikkitunnit kuluivat laulujen, kuten maakuntalaulujen ja perinteisten juhlakausien kappaleiden parissa.
– Olin ilmeisesti melko hyvä laulaja – tai ainakin innokas – ja esiinnyin kaikissa koulun juhlissa joko yksin tai muutaman kaverini kanssa. Ala-asteen opettaja huomasi orastavan soittotaitoni ja poljin harmonia joulu- ja kevätjuhlissa.
Juvan kirkonkylän koulussa, noin 12-vuotiaana hän päätti aloittaa soittotunnit uudelleen, tavoitteena Kuopion musiikkilukio. Järjestelmällinen harjoittelu tuotti tulosta ja Puurtinen muutti Kuopioon 15-vuotiaana.
– Tästä alkoi koko elämäni merkittävin kausi. Aloitin laulun opiskelun ja pääsin ensimmäistä kertaa kuoroon. Sivuinstrumenttina viikoittaiset huiluopinnot sain soittaa orkesterissa, ja aloitin minua vainonneen musiikinteorian opiskelunkin. Pääsin lisäksi Kuopion konservatorioon soittamaan pianoa.
Tähtäimenä oli jo kuitenkin Sibelius-Akatemia.

Vahvin tuki ja innostus musiikkiin tulivat vanhemmilta ja kummisedältä.
– Isäni oli harrastelija harmonikan soittaja, kummisetäni kanttori. Meillä musisoitiin ja laulettiin kaikissa mahdollisissa perhejuhlissa. Kun isäni tuli kotiin kauppatöistään hän nappasi harmonikan syliinsä ja rentoutui soittamalla vanhaa tanssimusiikkia. Äidilläni oli todella kaunis lauluääni, samettisen pehmeä. Laulaminen ja musisointi kuuluivat luontevana osana arkipäiväämme.

Opinahjoissa kiitosta saavat Kuopiossa pianonsoitonopettaja ja laulunopettaja, Sibelius-Akatemiassa kaikki klassisen musiikin instrumenttiopettajat. Bassotuntien alkaessa 80-luvun puolivälissä erityiskiitos lankeaa Jakke Leivolle.
– Hän teki minuun vaikutuksen niin muusikkona kuin pedagoginakin. Pekka Pohjolan näin livenä jo teininä, ja myöhemmin sain myös esiintyä hänen kanssaan UMO:n riveissä. Se oli pysäyttävä hetki. Minua kiinnostaa ei pelkästään huikeat instrumentaaliset taidot vaan koko muusikkous ja Pohjola on siitä yksi vahvin esimerkki.
– Honey B & T-Bones –yhtyeessä huomio kiinnittyi enemmän soittajien toimintaan. Basisteista vaikutuksen teki niin soittajana kuin lavapreesensillään Keith Ferguson. Innostuin Carol Keyn poikkeavasta soittourasta, seurasin muutenkin alalla olevia naismuusikoita, vaikka sanasta en kylläkään pidä.

Äskettäin vuoden 2020 Sibafestin taiteelliseksi johtajaksi valinnan hän kokee vahvana arvostuksen tunnustuksena.
– Se on kutsutehtävä eli siihen ei ole hakua. Olen erittäin innostunut tästä ja ohjelman rakentaminen on inspiroivaa. Teemana on ääni, sen merkitys, mihin kaikkialle äänemme taipuukaan yksin ja yhdessä.

Nykyisin vuodessa 50–70 keikkaa tekevä Honey B on esiintynyt paljon myös ulkomailla. Erityisen mielenpainuvia esiintymisiä on paljonkin.
– Yksi, jota mielelläni muistelen, on Toronto Blues -festivaalin päälavaesiintyminen ja erityisesti se, että Etta James – yksi laulaja-esikuvani – esiintyi heti meidän jälkeemme. Saimme siis olla niin sanottuna opening act Ettalle. Pysäyttävä hetki!
Musiikin monitoiminainen ei osaa levätä laakereilla.
Seuraavaksi vuorossa on syyskuussa ilmestyvän Brooklynin satu -levyn viimeistely ja tilaussävellys Sibafestin avajaiskonserttiin. Luvassa on myös juhlakonsertti UMOn kanssa syksyllä 2020 ja tämän materiaalin sävellyksen aloitan jo nyt kesällä.

Musiikki ei silti ole Puurtiselle pelkkää työtä.
– Musiikki on minulle kanava rentoutua, luoda jotain uutta, keskustella, innostua, rauhoittaa itseni ja lohduttautua.
Tuleva kesä kuluu osittain keikkaillen, josta viikko lomamatkalla Bostonissa Newport Jazz -festivaaleilla.
– Haaveilen, että voisin keskittyä vielä enemmän säveltämiseen. Tähän yritän järjestää itselleni aikaa.

 

Aija Puurtinen
Muusikko, laulupedagogi, taiteen tohtori, Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen ainejohtaja.
Syntynyt 1959 Juvalla, aviomies Esa Kuloniemi, kitaristi ja pitkäaikainen Yleisradion blues-musiikkitoimittaja.
Poika Mooses Kuloniemi, soittaa rumpuja Milo & Moses -yhtyeessä ja opiskelee lukion ohella Sibelius-Akatemian jazz-osaston nuorisokoulutuksessa.
Solistina useissa kokoonpanoissa: vokalistina muun muassa Honey B. & T-Bones -yhtyeessä, UMO -big bandissä, Hump!Avantissa, Riku Niemi Orkesterissa, Tapiola Sinfoniettassa ja free jazz -kokoonpanoissa.
Opettajana muun muassa Sibelius-Akatemiassa, Joensuun ja Kuopion ammattikorkeakoulussa, Svenska Teaternissa, Teatterikorkeakoulussa ja Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa.
Honey B and the T-Bones on oman tuotannon ja soolotuotannon lisäksi vieraillut useiden artistien levyillä.

 

Musiikki Aija Puurtisen elämään astui ovesta toden teolla 1960-luvun puolivälissä kun perheeseen hankittiin piano.

 

Tämä juttu on julkaistu 6.6. ilmestyneessä Juvan Kesälehdessä, joka on telinejakelussa muun muassa Juvan kirjastossa, Juvan K-Supermarketissa, Juvan S-marketissa ja Juvan ABC-liikenneasemalla.

Tämän linkin kautta pääset myös lukemaan Kesälehden näköislehtiversion: https://magg.io/ub6icy/1

Kommentteja aiheesta “Säveltaiteen moniottelija – Honey B & T-Bones-yhtyeestä tunnettu Aija Puurtinen lähti kyläkaupasta Juvalta Sibelius-Akatemiaan ja musiikin tohtoriksi

  • 14.7.2019 at 22:57
    Permalink

    Urkuharmoonilta tuo viimeisen kuvan soitin näyttää vedinnappuloineen ja polkimineen. Tuollainen oli kansakoulun nurkassa ja sitä soitettiin aamuhartauksissa.

Comments are closed.

Viikon kysymys

Oletko ahkera kirjastopalveluiden käyttäjä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...