Kolumni: Koronakevään huomioita

Maailmanlaajuinen koronavirus lähti liikkeelle Kiinasta, ja Suomessa herätellään toivoa viruksen laantumisesta kesäkuun alkuun. Toivotaan, että ennusteet toteutuvat. Merkittäviä rajoituksia on maan hallitus organisoinut kansalaisille. Wanhan Wenäjän viisautta: ” Hätä opettaa kääntymään Jumalan puoleen”. Taannoin odottelin vuoroani silmälääkärille, ja selailin lehtiä. Yhdessä julkaisussa pakinoitsija haki korona-ajan ongelmasta myönteisyyttä esimerkkinä pirttiviljelys. Hän arveli, vajaan vuoden kuluttua lasten syntyvyydessä olisi merkittävää nousua. Siitäpä johdannainen myös Juvallekin, sillä pian uutuuttaan hohtavaan koulukampukseen olisi suotavaa jatkuvaa oppilaiden määrän lisääntymistä vuosiksi eteenpäinkin. Huhtikuun alkupuolella kiintyi huomioni, kuinka kirkonkellon etelänpuoleinen taulu on harmittavasti tummentunut. Sitä miettiessäni tulin siihen tulokseen, että koulukampuksen rakentajien raskaat dieselkoneet ovat päästöillään kirkonkellon noenneet. Tosin pääväylällä liikennekin tuottaa vastaavanlaisia päästöjä, jolla on osuutensa asiaan. Ajattelen, että voisihan nuo kellotaulut ”pesaista” ennen tulevaa kesää. Siihenkin juttuun tulee vastaan ongelmansa, sillä kukapa kymmenien metrien korkeuteen uskaltaisi vesisangon ja luutturätin kanssa kiivetä. Hengityssuojaimista on julkisuudessa käyty melkoista keskustelua. Omatekoiset suojukset eivät kelpaa kenellekään, ainoastaan tekijälle itselle. Palautuipa mieleen talvisodan aika 1940, jolloin kehottivat ompelemaan kaiken varalta hengityssuojaimet itse. Materiaalina käyttivät virttyneitä lakanoita. Suojaimen ”pussukkaan” oli laitettava uuninarinalta kerättyjä mustia hiiliä. Kiinnittämistä varten ompelivat narua tai vastaavaa suojaimeen. Sellaiset tekniikat saivat auttaa mahdollisesti tositilanteessa. Kevään kynnyksellä täytyi käydä Mikkelissä. Siellä katuja kävellessäni olin joutua varsin erityisen kolarin todistajaksi. Edessäni käveli noin viiden metrin etäisyydellä rollaattoria tukenaan käyttänyt iäkäs rouva. Samanaikaisesti kävelykadun oikealta puolelta käveli reippain askelin arviolta nuorehko mies, joka oli hilkulla törmätä rouvan rollaattoriin. Ainoastaan askel tai kaksi, silloin ei törmäystä olisi mitenkään voineet välttää! Itselleni tuli mieleen, että kumpi olisi joutunut tilanteen maksajaksi? Kaupungin liikekeskuksissa pyörähdellessäni totesin, kuinka lukuisat ja pienetkin putiikit olivat lukinneet ovensa toistaiseksi. Saattavat hyvinkin odotella valtiovallan tukea, jota hallitus on luvannut kaikille yrityksille antaa. Onkohan niin, että hallituksen tuet voivat olla paremmat kuin konsaan pitää liikkeen ovet avoinna viikko tolkulla? Antti Kilkki Kirjoittaja on juvalainen kirjoittaja ja kuvaaja. 

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Juvan Lehden sisällöt.

Tilaa 1 kk 1 € Tilaa 3 kk 4 €/kk Olen jo tilaaja