0

Kolumni: Työtä on, tekijöitä puuttuu – ”Kyllä Suomen marja- ja vihannesviljelijöille täytyy hattua nostaa”

Taas eletään aikaa, jolloin mansikkatilat valmistautuvat kesän satokauteen. Mansikan satokausi kestää viitisen kuukautta. Tuona aikana Taimirivit puhkeavat kukkaan, kasvattavat uuden sadon ja vaipuvat taas talviuneen ja valmistautumaan tulevaan satokauteen.
 
Marjatiloilla ulkomaiset työntekijät ovat poimineet pääosan sadosta, mutta tulevaisuus saa viljelijöiden otsan kurtistumaan. Valtaosa ulkomaisista marjanpoimijoista on tullut Ukrainasta mutta jostakin syystä maa on kiertänyt hanoja kiinni ja evännyt vanhoilta poimijoilta matkan leveämmän leivän perään ulkomaille. Ukrainalaiset joudutaan siis korvaamaan pääosin kotimaisin voimin. Suomalaisen työvoiman palkkakustannukset saattavat hyvinkin kohota jopa kymmenkertaisiksi ukrainalaisten poimijoiden palkkatasoon verrattuna.
 
Suomen oloissa kasvihuone tuottaa avomaaviljelyyn verrattuna kolminkertaisen sadon. Mutta se ei ole mitään englantilaisiin kasvihuoneviljelijöihin verrattuna. Heidän satonsa on suomalaiskollegoihin verrattuna jopa kymmenkertainen. Englantilaiset eivät edes yritä tuottaa mansikkaa avomaalla, vaan heidän mansikat tuotetaan kasvihuoneissa. Kuitenkin avomaan olosuhteet Englannissa olisivat ihan toista kuin Suomen epävakaat kesäkelit.
Kyllä Suomen marja- ja vihannesviljelijöille täytyy hattua nostaa, että he kuitenkin pystyvät ammattiaan näissä Suomen karuissa olosuhteissa harjoittamaan ja leivän pöytäänsä tuottamaan.
Suomi on maa, jossa vain harva yrittäminen kannattaa ilman valtion yritystukea, mutta näinhän se on yrittämisen laita ainakin kaikkialla täällä Euroopan puolella ja sama se on meininki varmaan ihan maailman laajuisestikin.
 
Kierrehän alkoi alun perin siitä, että jossakin päin maailmaa oli yrittäjä joka keksi kertoa kunnan elinkeinoasiamiehelle, että toiminnasta ei tule kannattavaa ilman kunnan tukea. Tuleeko siis tukea vai pistetäänkö lappu luukulle? Niinhän se sitten rapsahti yrittäjän tilille ihan mukava apupaketti kannattamattomalle yritykselle. No, se oli halpa hinta työpaikoista, jotka tällä keinoin saatiin säilymään. Avun ollessa julkista tieto siitä levisi kulovalkean tavoin ensin oman kunnan sisällä, sitten naapuri kuntiin ja edelleen lääniin ja naapuri lääniin, eikä aikaakaan, kun yritystukijärjestelmästä oli kehittynyt valtakunnanlaajuinen työllisyyttä tukeva yritystukiverkko.
 
Työllisyyttä tuki se, kuntaan toisensa perään piti perustaa yritysasiamiehen virka. Suuremmissa kunnissa tarvittiin lisäksi apulaisyritysasiamieskin. Näin onnistuttiin synnyttämään kuutisensataa uutta virkaa. Toki joissakin kunnissa sinniteltiin yritysasiamiehen tehtävissä niin, että se sijoitettiin jonkin vähemmän työllistävän viran kylkiäiseksi, mutta tottahan vähänkin itseään kunnioittavat virka- ja luottamusmiehet halusivat perustaa uuden viran näin tärkeää tehtävää varten. Näin toimien valtakuntaan onnistuttiin synnyttämään reilu kuusisataa uutta työpaikkaa.
Kylkiäisenä syntyi valtakuntaan vielä useita kymmeniä ryhmäriitoja, kun yritysasiamiehiä alettiin jyvittää kuntien poliittisille kartoille.
 
Kari Kääriäinen
Kirjoittaja on juvalaislähtöinen vaikuttaja.

Viikon kysymys

Korona nostaa nyt päätään Juvan naapurissa Mikkelissä. Huolestuttaako?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...