Kolumni: Onko koronan keskellä mikään liikaa pyydetty? – sota-ajan muistavalta mammaltani riittää ymmärrystä rajoituksille

Soitin taannoin isoäidilleni – tai mammalle, kuten meidän suvussamme isäni äitiä kutsutaan. Juttelimme niitä näitä, mutta kaikkein eniten puimme erilaisia koronaan liittyviä kysymyksiä. Jossain vaiheessa keskustelua mainitsin mammalle eräästä Facebookissa näkemästäni meemistä. Siinä vuosien 1939-45 sota-aikaa verrattiin nyt käsillä olevaan korona-aikaan. Meemin tekstissä pohdittiin, miten vähän meiltä tämän päivän ihmisiltä loppujen lopuksi vaaditaan. Vuosina 1939-45 suomalaisten hengen ja terveyden turvaaminen tarkoitti asevoimien lähettämistä rintamalle, mutta nyt meidän tulee vain yksinkertaisesti pysyä kotona. Ei ihan hirveän paljon pyydetty, vai mitä? Mammani piti meemiä erittäin osuvana. Hän tietää mistä puhuu, sillä sota-ajan muistot ovat painuneet syvälle siihen aikaan teini-ikäisen mammani mieleen. Nyt mammalla on ikää jo kunnioitettavat 97 vuotta. Hänen elämänpiirinsä ulotu juuri omaa ulko-ovea laajemmalle, mutta en ole kuullut mammat valittavan yksinäisyyttään tai kritisoineen ikäihmisten asettamista karanteeninomaisiin olosuhteisiin koronatartuntojen ehkäisemiseksi. Mamma arvostaa terveyttään ja hän arvostaa niitä toimenpiteitä, joilla yhteiskunta pyrkii sitä turvaamaan. Oma suhtautumiseni koronarajoituksiin on paljolti samanlainen. Melkein kaikesta muusta voi tinkiä, mutta terveydestä ei. Tässä valossa kommentit kuten ”taudin kanssa on pystyttävä elämään” ja ”meillä ei ole varaa pitää yhteiskuntaa kiinni” tuntuvat toisarvoisilta. On myös tärkeää huomata, että taudin kanssa elämiselle rokotteen kehittämiseen asti on olemassa vaihtoehtoja. Näin ainakin, jos äitienpäivän alla avoimen kirjeen laatineita 50 suomalaistutkijaa on uskominen. Heidän mukaansa Suomen olisi paitsi syytä myös aidosti mahdollista tukahduttaa korona. Tutkijoiden mukaan ”viruksen tukahduttaminen on sekä kansanterveyden että talouden kannalta ylivoimaisesti paras vaihtoehto, ja hallituksen tulisi omaksua se viipymättä.” Minä en ole – onneksi – ministeri, THL:n virkamies tai tutkija. Minusta ei ole sanomaan, miten koronaviruksen kanssa pitäisi jatkossa toimia. Tyypillisen kuuliaisen suomalaisen tapaan luotan päättäjiin, virkavaltaan ja asiantuntijoihin, enkä rohkenisi kapinoida heidän antamiaan ohjeita vastaan. Uskon, että Suomelle valittu strategia pitää mahdollisimman monet meistä turvassa ja terveinä myös jatkossa, kun rajoituksia väljennetään entisestään. Samaan aikaan myönnän olevani hieman huolissani. Jaksammeko vastaedeskin pestä käsiämme yhtä huolella kuin tähän asti? Muistammeko, että laajamittaisia kokoontumisia pitää edelleen välttää? Maltammeko yhä odottaa seuraavaa vierailua oman mammamme luokse, jos hänen terveytensä turvaaminen sitä vaatii? Meiltä vaaditaan edelleen paljon, mutta tuskin silti kohtuuttomasti. Suvi Peltola Kirjoittaja on Juvan Lehden toimittaja.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Juvan Lehden sisällöt.

Tilaa 1 kk 1 € Tilaa 3 kk 4 €/kk Olen jo tilaaja