Mielipide: Lähiopetukseen palaaminen oli riski, joka meidän täytyi ottaa – ”Pelastus erityisesti kuudennen ja yhdeksännen luokan oppilaille”

Kun hallitus julkisti päätöksen peruskoulun paluusta lähiopetukseen tiedotustilaisuudessaan 29.4., olin innoissani. Moni koki kummalliseksi sen, että lähiopetukseen palasivat kaikki oppilaat eivätkä vain päättöluokkien eli kuudennen ja yhdeksännen luokan oppilaat, mutta omasta mielestäni lähiopetus on opiskelijoiden itsensä kannalta parempi vaihtoehto lukuisista syistä. Ihmettelin tosin siirtymän tapahtumista torstaina: eikö esimerkiksi saman tai seuraavan viikon maanantaina olisi ollut selkeämpi ratkaisu? Hallituksella oli kuitenkin varmasti syynsä erikoiseen päätökseensä, enkä koe asiaa riittävän merkitykselliseksi sitä kyseenalaistaakseni. Lähiopetukseen palaaminen oli pelastus erityisesti kuudennen ja yhdeksännen luokan oppilaille. Monet oppilaat kokivat etäopetuksen työlääksi ja liian itsenäiseksi, jolloin tehtävät saattoivat jäädä tekemättä, ja jos ohjausta tai apua ei saanut riittävästi, seuraukset näkyivät työnjäljessä. Opiskeltavat asiat jäävätkin usein paremmin mieleen ja ne ymmärtää monipuolisemmin, kun opettaja opettaa ne. Etäopiskelu vaikutti monen oppilaat todistukseen negatiivisesti, ja jos todistuksen keskiarvolla on tarkoitus hakea seuraavaan koulutuspaikkaan, ongelmia saattaa syntyä. Tavallisesti todistusten arvosanat on annettu jo toukokuun puolivälissä ja loppukevät on käytetty esimerkiksi korttipelien pelaamiseen, mutta tänä vuonna saattaa käydä niin, että osa oppilaista joutuu viettämään vielä viimeisetkin kouluviikot tekemättömien tehtävien ja kokeiden parissa. Luokalleen jäävien määrä olisi varmasti vielä suurempi, jos etäopetus olisi jatkunut kouluvuoden loppuun saakka. Lähiopiskelun sosiaalisuudella on niin positiivisia kuin negatiivisiakin vaikutuksia. Etäopetuksen aikana useimpien sosiaaliset kontaktit olivat hyvin rajoittuneet, ja jotkut näkivät kahden kuukauden aikana lähes yksinomaan perheenjäseniään. Siksi ei olekaan yllättävää, että pitkään erossa olleet ystävykset riensivät halaamaan toisiaan heti nähtyään. Tämä on kuitenkin lähiopetukseen palaamisen suurin riski: koronavirus leviää räjähdysmäisesti, jos fyysinen läheisyys muiden kuin perheenjäsenien kanssa on pandemian aikanakin arkipäivää. Koulurakennusten käytävät ovat kapeat ja ohittaminen turvavälejä noudattaen on haastavaa, ja myös esimerkiksi koulukuljetusten aikana läheistä kontaktia muihin on vaikea välttää. Valinnais- sekä taito- ja taideaineet järjestetään useimmissa kouluissa samoissa ryhmissä kuin ennen pandemiaakin, joten vaikka suurin osa tunneista vietetäänkin oman luokan keskuudessa, riskialttiit kohtaamiset ovat väistämättömiä. Keskinäinen sosiaalinen kanssakäyminen kasvokkain on kuitenkin tärkeää niin nuorille kuin aikuisillekin, joten uskon lähiopetukseen palaamisen vaikutusten oppilaiden ja opettajien henkiseen hyvinvointiin olleen pääosin positiivisia. Itse pidin paljon esimerkiksi liikunnan tunnista, jolloin ryhmän ja opettajan keskinäinen ryhmähenki peittosi etäopetuksen vapauden mennen tullen. Uudenlaisena vaikeutena kouluissa tulee olemaan myös tekemisen puute. Perinteisesti kortti- ja lautapelien pelaamiseen ja erilaisiin juhlatilaisuuksiin käytetty viimeinen viikko joudutaan nyt viettämään elokuvien katselun ja ulkoretkien ja -pelien parissa. Jälkimmäisen toteutuminen on myös suuresti kiinni säästä – sateisella kelillä ulkoilu on harvan mieleen. Joillakin tunneilla oppilaat joutuvatkin varmasti valitsemaan tekemisensä itse. Lähiopetukseen paluun negatiiviset vaikutukset Suomen talouteen ovat selvät. Valtion kassa tyhjenee jatkuvasti terveydenhuollon kasvaneiden kulujen vuoksi, eivätkä lähiopetuksesta koituvat lisäkulut auta Suomea nousemaan takaisin jaloilleen mittavasta ja kansainvälisestä talouskriisistä. Rajoitustoimien asteittainen purkaminen oli siksi hallitukselle ainoa järkevä vaihtoehto: vaikka pitkittynyt tilanne turvaakin terveydenhuollon kantokykyä, se pidentää samalla talouden toipumisen vaatimaa aikaa. Koronaviruksen huipun arvellaan kuitenkin tehokkaiden toimien vuoksi siirtyneen Suomessa vasta syksylle. Tämä tarkoittaisi mahdollisesti samankaltaista tilannetta kuin nyt: koulut täytyisi sulkea ja ihmisten vapautta rajoittaa. Etäopetukseen siirtyminen lukuvuoden alussa olisi koronavirustilanteesta huolimatta mielestäni kamala päätös, sillä sen seuraukset olisivat niin yhteiskunnallisesti kuin taloudenkin kannalta kauaskantoiset – ja musertavat. Kaikista ongelmista huolimatta palasin lähiopetukseen tyytyväisenä. Vaikka pidinkin etäopiskelusta paljon ja onnistuin ajanhallinnassa erinomaisesti, metsän keskeltä oli mukava palata takaisin ihmisten pariin. Vaikkei erilaisia juhlatilaisuuksia koulun osalta järjestetäkään, on peruskoulun päättäminen silti paljon hienompaa ja todistuksen saaminen paljon jännittävämpää luokkatovereiden ympäröimänä koulussa kuin yksin kotona keittiönpöydän ääressä. Tututkin voi nyt hyvästellä ennen uuden elämän aloittamista kasvokkain eikä vain tekstiviestillä tai ajatusten välityksellä. Vaikka hallituksen päätös lähiopetukseen palaamisesta on laajalti kiistelty, koen sen seurausten olleen silti yhteiskunnallisella tasolla pääosin positiivisia. Koronaviruksen leviämistä voi hidastaa, mutta sitä ei voi estää, ja Suomen taloustilanne ja ihmisten henkinen jaksaminen alkavat jo harata pitkittynyttä tilannetta ja ankaria rajoitustoimia vastaan. Anna Levänen Juvan yläkoulu, 9D

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Juvan Lehden sisällöt.

Tilaa 1 kk 1 € Tilaa 3 kk 4 €/kk Olen jo tilaaja