0

Maailmalla tunnustusta saanut juvalaislähtöinen muusikko tekee nyt elokuvamusiikkia – ura alkoi tuuban soittajana Juvan soittokunnassa

Säveltäjä, sanoittaja, kapellimestari, kosketinsoittaja ja tuottaja Tapani Puranen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Juvan Ilokalliolla. Nykyään ei kalliota ole, se louhittiin pois tien perusparannuksen yhteydessä.
– Ilo näyttää olevan muutenkin melko vähissä, lähes kaikki talot ovat autioita noinkin lähellä keskustaa.
 
Lapsuutta Juvalla Tapani Puranen kuvaa nykypäivää huolettomammaksi.
– Soutelimme 1960-luvulla poikaporukalla keskelle Jukajärveä, hypimme veneen tuhdolta uimaan. Isän soutuveneeseen asensin kolmimetrisen puisen maston keskelle alusta, huippuun pääkallolippu liehumaan, mustasta viemäriputken pätkästä kanuuna veneen kokkaan ja ammuksina kiinanpommit. Savupilvi olisi kelvannut vaikka Pirates of The Caribbeanin kuvauksiin.
Balsalennokit, jousipyssyt, ilmakiväärit ynnä muut pikkupoikaharrastukset vetivät myös puoleensa.
 
Talvisin Jukajärven jäälle oli aurattu rata kilpa-ajoja varten.
– Jo kymmenvuotiaana pääsin liukkaan ajon harjoitteluun Hillman Minxillämme. Isä istui apumiehen paikalle ja mahtavaahan se oli lumen pöllytessä mutkaan tultaessa.
Isällä, Uuno Purasella oli Juvan Karstaamo ja Kehräämö -niminen yritys. Asiakkaat lähettivät lampaanvillaa ja isä toimitti takaisin valmista villalankaa. Äiti-Airalla oli kotona yhdessä huoneessa Juvan Lehden konttori.
– Olin kuulemma mukana toimistohommissa jo kävelemään opittuani. Viihdyin työhuoneen lattialla kynän ja paperin kanssa. Tästä johtuen opin kirjaimet ja luin sujuvasti jo 3-vuotiaana.
 
Ensikosketuksen musiikkiin alan monitaituri sai kesällä 1960-luvun alussa, kun naapurin serkkutytöt kiljahtelivat riemusta The Beatlesin tuore ensisingle käsissään.
– Tiedotusvälineissä näkemäni liverpoolilaisnuorukaiset olivat jotakin ihmeellistä, mitään tuohon verrattavaa ei ollut aikaisemmin olemassa.
Kotona sulassa sovussa levysoitin-radioyhdistelmässä ja vanhassa savikiekkosoittimessa kuluivat niin Frans Leharin Kultaa ja Hopeaa kuin Matti Jurvan tuotokset sekä Tapani Kansan Kuljen taas kotiinpäin.
 
Eräänä päivänä 12-vuotias luokkakaveri Esa Rihu tyrkkäsi käteen huuliharpun.
– Suureksi hämmästykseksi jenkkirenkutus O Susanna onnistui heti.
Vuotta myöhemmin Puranen pääsi kokeilemaan perhetutun, konstaapeli Erkki Leppäahon Juvan Soittokunnalta saamaa tuubaa.
– Ilmamassa, jonka soitin sai liikkeelle, oli jotain niin vaikuttavaa, ettei paluuta enää ollut. Erkki kutsui minut mukaan soittokuntaan, vaikka itse myöhemmin luopuikin harrastuksesta.
 
Tuubaa harjoiteltiin kirkonkylän vanhan kansakoulun päädyssä sijaitsevassa luokkahuoneessa. Vuosi oli 1971.
Rennon vääpeli Hokkasen opein Puranen omaksui nopeasti myös nuotit ja alttotorven sormitukset.
– Jo kahden viikon päästä soitin muun porukan mukana takapotkuja Muistoja Pohjolasta -marssiin.
 
Mikkelissä musiikkiliikkeessä käydessään isä ihastui Hammondin soundeihin ja erehtyi kehumaan niitä upeiksi. Hinta oli järjetön.
– Niinpä kotiin ostettiin huomattavasti edullisemmat urut, mutta joissa oli kaksi sormiota, jalkiot ja kaikki. Hintaan sisältyi 10 soittotuntia Savon Musiikin alakerrassa Oiva Vasaran opastuksessa. Ensimmäinen oppimani sävelmä oli Olen kuullut, on kaupunki tuolla.
 
Sana kosketinsoitintaiturista tavoitti Yhteiskoulun pihalla välitunnilla kaksi Purasta isompaa, ”aika rankan näköistä” pitkätukkaa.
– Pärnäsen Pekka ja Heikki ”Pelle” Pekurinen kysyivät ensisäpsähdykseni jälkeen mukaan rockbändiin, Kuvernööriin. Kiinnosti toki, mutta olin vasta 15-vuotias, eikä genren maine kovin kehuttava kotipiirissä.
Pekurisen oheistus hiusten pituudesta johti siihen, että parturi Teräväinen menetti asiakkaan, ja parin vuoden kuluttua Puranen näyttikin jo ELP-yhtyeen kosketinsoitinvelho Keith Emersonilta. Harjoitusmestana toimi basisti Pärnäsen kodin alakerta Kaihunmäellä.
– Bändissä soittivat tuolloin lisäksi rumpuja Seppo Muukkonen ja kitaraa Juhani Mustonen. Soittokunnasta tuttu Tynkkysen Jarmo lauloi.
 
Juvan ensimmäinen rockyhtye kiersi keikoilla ympäri maakuntaa.
– Pääohjelmistomme käsitti Johnny Winteriä, Deep Purplea, Procol Harumia ja muuta 70-luvun valtavirtarockia. Harmi, ettei mitään tallennetta jäänyt. Pelle oli huippulahjakas kitaristi ja soittomme varsin katu-uskottavaa aikaan nähden, harmittelee Puranen.
– Soitimme myös hieman perinteistä tanssimusiikkia. Ensimmäinen säestyskeikka tehtiin Sulkavalla Seppo Hanskin taustaorkesterina. Varrella virran ja Dona Dona ainakin esitettiin.
Kuvernöörin tarina päättyi onnettomuuteen.
– Pekka ja Pelle jäivät Joroisissa rattijuopon ohjaaman auton alle ja jälkimmäisen vammat vaativat pitkällistä hoitoa – tosiasiassa Pelle ei toipunut koskaan.
 
Juvalla toimi toinenkin yhtye, iskelmä- ja tanssimusiikkiin keskittynyt Erectus.
– Kyllä, esikuvana Petelius-Kalliala-sketseille! Sittemmin yhtyeen nimeksi vaihtui Eldorado.
Purasta pyydettiin Kuvernöörin kaaduttua mukaan ja keikkamäärät alkoivat kasvaa.
– Yhtyeen solisti, mikkeliläinen Pepe Lauanne pääsi levyttämään Jukka Kuoppamäen Satsanga-yhtiölle 1976. Sain siivellä albumille kolme omaa kappalettani.
Elämä voi joskus tehdä melkoisen pitkän kaaren.
– Kuoppamäki teki hiljattain juvalaiselle Reijo Paunoselle joukon sävelmiä. Olemme samassa projektissa mukana 44 vuotta myöhemmin, sillä myös minun tuotantoani on mukana!
 
Työmäärän lisääntyessä 1970-luvun lopulla Purasen täytyi tehdä ratkaisu, sillä sivutoiminen keikkailu kävi liian raskaaksi päivätyön tekijälle.
– Neljä vuotta kestänyt toimittajan pesti Juvan Lehdessä vaihtui kosketinsoittajan työhön Frederik & Dynamite -orkesterissa, johon samalla lähti Juvalta mukaan myös Kari Liikanen. Pian bändi lähti ”Reetun” hommista ravintoloihin, jälleen Eldorado-nimellä. Muutin Tampereelle silloisen vaimoni kanssa 1982.
Tyttären synnyttyä 1984 tuli ajankohtaiseksi miettiä perhettä.
– Niinpä 1985 perustin oman toiminimen ja ryhdyin tekemään radiomainontaa ja muuta äänitetuotantoa omassa studiossani.
 
1990-alun lama oli Puraselle kova koettelemus niin taloudellisesti kuin terveydellisestikin. Ainut onnellinen tapahtuma oli kuopuksen syntymä 1992. Vasta 1996 työtilanne alkoi palautua tyydyttäväksi.
– Osallistuin TV-ohjelmien tekoon niin näyttelijänä, muusikkona kuin orkesterisovittajanakin. Vuonna 1994 minuun otti yhteyttä Jari Hyytiä, jonka vaimo Jazmine oli tulossa laulamaan studiolle demonauhaa, Whitney Houstonin kappaleita.
Loppu on historiaa.
– Miamilainen laulajatar oli todella loistava. Innostuin säveltämään ja sanoittamaan balladin Love Like Never Before, jonka työstimme kaikessa rauhassa viimeistellyksi master-äänitteeksi. Single julkaistiin 1995. Se tapahtui 12 maassa ja Ranskassa sen suosio oli todella suuri: 7000 radiosoittoa ja puoli vuotta singlelistan kärjessä, joista kaksi viikkoa ykkösenä tammikuussa 1996.
 
Rainer Frimanin orkesteriin Puranen liittyi 1997 tammikuussa. Saman vuoden syksyllä tuli tehtävä koota bändi Topi Sorsakoskelle.
– Ensimmäinen keikka oli saman tien televisiossa! Työtahti oli kova, jopa 22 keikkaa kuukaudessa ja äänitetuotantoon liittyvät työt päälle.
Kova työtahti ja muusikon elämän tyypilliset lieveilmiöt johtivat avioeroon 2002. Töitä oli vähänlaisesti, eikä mielenmaisema näyttänyt kovin valoisalta.
– Uskonratkaisuni ja uusi avioliitto 2006 aloittivat seesteisemmän vaiheen. Syntyi kirkollistakin musiikkia: häämarssi Future, Here We Come! on soinut kirkoissa ympäri Suomen. Juvan seurakunnan kanttori Jari Piikkiä kiinnosti levyttää sävelmä. Tätä ei ennätetty toteuttaa Jarin poismenon vuoksi.
 
Lisääntynyt vapaa-aika kului opiskellessa.
– Kävin kerran viikossa Sibelius-Akatemiassa Jorma Panulan orkesterinjohdon yksityisoppilaana. Johdin Virossa Pärnun Kaupunginorkesteria levyttäessämme Pasi Kauniston joululevyä.
Etänä tehdyt projektit makedonialaisten ja bulgarialaisten sinfoniaorkestereiden kanssa ovat olleet Purasen mukaan lisäksi hyvin antoisia.
Pitkäaikainen ystävä, Vesa Ruuska, kehitteli vuosituhannen alussa idean kiertävästä lastenteatterista. Lupa Miina ja Manu -hahmoihin saatiin kustantaja Markku Artkoskelta, toiselta ystävältä.
– Niinpä pian pukeuduimme joka viikko kissa-asuihin eri puolilla Suomea. Saatoimme hyödyntää jo Miina ja Manu -äänitteille tekemiäni kappaleita.
 
Lastennäytelmien lisäksi Puranen ja Ruuska ovat esittäneet Poliisiratsia-huumorishow´ta: imitaatiota, vitsejä ja uusiksi sanoitettuja vauhtikappaleita.
– Vuosi 2017 huipentui syksyisiin yllätysjuhliin 60-vuotispäiväni johdosta. Samoihin aikoihin sain ensimmäisenä suomalaisena palkinnon Billboard -lehden Global Music Awards -kilpailusta.
Voittosävelmä oli Purasen säveltämä ja sanoittama Does She Really Love You? Sen esitti newyorkilainen laulajatar Michelle Green, joka purkitti kappaleen Purasen kotistudiossa Lempäälässä kesällä 2017.
 
Työmäärän vähentyminen, vaimon jääminen työttömäksi ja marraskuiset kaamosmasennukset kirvoittivat radikaaliin ratkaisuun.
– Hankimme espanjalaiset sosiaaliturvatunnukset jo vuonna 2016. Yllättäen tarjoutui päivätyöpaikka autovuokraamossa Málagan lentoasemalle kesällä 2018.
Nykyistä tahtia osa-aikaeläkeläisenä ja satunnaisia keikkoja sisältävää elämää Puranen kuvaa leppoisaksi, stressi ei juuri paina.
 
Haaveita siintää vielä tulevaisuudessa. Mielenkiinto on suuntautunut nyt elokuvamusiikin pariin.
– Ala on tiukasti kilpailtu niin globaalisti kuin valtakunnallisesti, mutta vihreää valoa näkyy. Tänä keväänä maailmanlaajuisessa FMC2020 -kilpailussa oli tehtävänä säveltää musiikki Okinawan matkailutoimiston tuottamaan filmiin Kerama Blue. Pääsin teoksellani finaaliin seitsemän parhaan joukkoon.
– Haaveenani, ja samalla tavoitteenani on saada TV- ja elokuvamusiikin sävellysprojekteja niin Suomesta kuin ulkomailta.
 
Mieluisa aluevaltaus olivat salonkimusiikin konsertit, jotka Puranen piti viulisti Juhani Tepposen kanssa helmikuussa Fuengirolassa.
– Aurinkorannikon Suomalaisen Seurakunnan toimintaan osallistumme aktiivisesti.
Tätä kirjoitettaessa korona on kurittanut kovalla kädellä myös Aurinkorannikkoa, vaikka Espanjan tilanne onkin helpottumaan päin.
 
Juttu on julkaistu Juvan Lehden kesälehdessä. Pääset lukemaan koko kesälehden ilmaiseksi täällä!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Viikon kysymys

Parasta kesässä?

Näytä tulokset

Loading ... Loading ...