Hartaus: Kyntömiehen palanen – ”Kyntömiehen palanen voisi tarkoittaa sellaista leipäpalaa, jolla jaksaa tehdä töitä pidempään”

Muistan kuinka pienenä poikana katselin papan leikkaamia leipäpaloja. Ne olivat paksuja ruisleivästä leikattuja siivuja. Pidin niitä aivan liian paksuina, sillä

Muistan kuinka pienenä poikana katselin papan leikkaamia leipäpaloja. Ne olivat paksuja ruisleivästä leikattuja siivuja. Pidin niitä aivan liian paksuina, sillä papan leikkaama leipäviipale oli kolme kertaa paksumpi kuin se, mihin olin itse tottunut.

Pappa kertoi niiden olevan kyntömiehen palasia. Tuolloin en ymmärtänyt oikein tarkasti, mitä pappa sanoillaan tarkoitti.

Näin jälkikäteen mietittynä kyntömiehen palanen voisi tarkoittaa sellaista leipäpalaa, jolla jaksaa tehdä töitä pidempään. Kyntäminen ennen koneiden tuomaa apua oli raskasta työtä, vaikka apuna olisi ollut hevonen. Tarvittiin kyntömiehen paksuja leipäpaloja, jotta maa saatiin muokattua viljelyyn sopivaksi.

Kyntämällä hyvin muokattu maa antaa paremman sadon. Hyvää satoa ja sen tuomaa ravintoa, leipää, me tarvitsemme edelleen.

Tämän viikon evankeliumi tuo myös leivän tärkeyden esiin. Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä /…/ Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” (Joh. 6).

Niin arkisen, tavallisen leivän, kuin elämän leivän tarve on koronan myötä kasvanut. Suomen seurakunnissa on huomattu diakonian tarpeen nopea nousu.

Diakonian ydin on hengellisen ja tarvittaessa aineellisen avun tuominen niille, joiden hätä on kaikkein suurin. Diakoniassa jaetaan niin Jeesuksen mukanaan tuomaa leipää, kuin tämän ajan leipää, joka syntyy viljelijöiden työn tuloksena.

Meistä jokainen tarvitsee näitä molempia. Tarvitsemme leipää, joka vie nälän ja ravitsee niin ruumiillisesti kuin hengellisesti. Jeesuksen lahjoittama elämän leipä tulee erityisen todelliseksi, kun polvistumme alttarin eteen ja kuulemme sanat: Sinun puolestasi annettu. Tuossa hetkessä yhdistyy näkyvä ja näkymätön leipä. Jeesus sanoo: ”Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Joh. 6).

Jeesus antoi itsensä, että me saisimme elää ikuisesti. Olemmeko me valmiit antamaan ja jakamaan omastamme toisten hyväksi?

Olemmeko valmiina toteuttamaan diakonian ja sen myötä koko kristillisen kirkon ydintehtävää tässä ajassa omalta paikaltamme? Liian harvoin me huomaamme lähimmäisen hädän ja olemme valmiina toimimaan.

Meidän täytyykin leikata myös auttamishalumme suhteen kyntömiehen palasia. Kyntömiehen palasia, niin hengellisestä kuin maallisesta leivästä, jotta jaksaisimme auttaa ja antaa Jeesuksen esimerkin mukaan.

Olkoon Hän, joka antoi itsensä, auttamassa meitä tässä yhteisessä tehtävässä. Viedään niin taivaallista kuin tavallista leipää eteenpäin ja vahvistutaan uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

Saku Lemmetyinen

Kirjoittaja on Juvan seurakunnan kappalainen.