Jos minä saisin valita, valitsisin aluevaltuustoon vain hyviä tyyppejä, joihin kyllä uskallan sanoa lukeutuvani myös itse. Hyvillä tyypeillä tarkoitan henkilöitä, joilla on yhteistyökykyä ja -taitoa. Jokainen aluevaltuuston pyrkijä aivan varmasti pyrkii hyvään, sitä en epäile lainkaan. Ja jokaiselta löytyy lämmin ajatus siitä omasta kotikunnastaan.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että nyt ollaan rakentamassa hyvinvointialuetta koko Etelä-Savon alueelle, ei yksittäiselle kunnalle. Näkökulma pitäisi ottaa huomioon, ettei tule ”heti, mulle, nyt” - asetelmaa, koska sillä ei päästä eteenpäin.
Omaan napaan tuijottaminen ja omien etujen ajaminen ei vie yhteistä tehtävää ja strategian tekoa eteenpäin. Esimerkiksi Juvan, Rantasalmen tai Pieksämäen mummot ja papat tai lapset ja nuoret ovat ihan yhtä arvokkaita ja tärkeitä ja oikeutettuja saamaan palvelua kuin kotikunnassani Sulkavallakin. Sama pätee toisinkin päin!
Aluevaltuustossa tulisi muistaa, että tätä työtä tehdään kaikkien Etelä-Savon asukkaiden eteen, heidän mielipiteitään tulisi kuunnella siitä, mikä toimii ja mikä ei.
Strategian tulee olla muokattavissa. Olen työskennellyt fysioterapeuttina asiakkaiden parissa jo lähes 18 vuotta. Sinä aikana olen kuullut yhden jos toisenkin kertomuksen siitä, miten hankala tai hyvin hoidettu hoitopolku on ollut. Siinä kohtaa kun ihminen sairastuu tai voi muuten huonosti fyysisesti, psyykkisesti tai sosiaalisesti, ei ole voimavaroja välttämättä pitää puoliaan tai hakeutua hoitoon.
Asiakas voi joutua usean eri ammattilaisen pompotettavaksi, kun oikeaa paikkaa ei löydy tai kukaan ei ota vastuuta kokonaisvaltaisesta hoidosta. Näin saadaan pitkälle kehittyneitä ja kroonisia vaivoja, joita hoidetaan pitkiä aikoja.
Omaan napaan tuijottaminen ja omien etujen ajaminen ei vie yhteistä tehtävää ja strategian tekoa eteenpäin.
Aluevaaleihin liittyen on valitettavan vähän, jos juuri ollenkaan, puhuttu esimerkiksi vammaispalveluista. Jo pelkästään se, että ei tahdo löytyä avustajia niitä tarvitseville, jättää kyseisen ihmisen ulkopuolelle muusta yhteiskunnan toiminnasta. Usein niiden ääni, jotka eivät kovaan ääneen sitä toitota turuilla ja toreilla, jäävät ilman huomiota.
Sama koskee mielestäni lapsia ja nuoria sekä ikäihmisiä. Valitettavasti korona-aika on vain lisännyt lasten ja nuorten pahaa oloa sekä lastensuojelun taakkaa. Mielenterveyspalvelut ja niiden oikea-aikaisuus, oikea mitoitus ja kerralla oikeaan paikkaan ohjaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Nopea hoitoonpääsy ja hoidon saaminen ei ole Suomessakaan itsestäänselvyys.
Kun puhutaan nuorista meidän tulevaisuuden toivoina, pidetään huoli, että meillä on terveitä aikuisia vastaisuudessa tässä yhteiskunnassa. Vaikka rahasta ei usein haluta keskustella, näihin vaaleihin liittyen se on välttämätöntä.
Kun hyvinvointialueelle annetaan hintalappu x, sillä pitäisi pystyä tuottamaan kaikki palvelut sekä sosiaali- ja terveyspuolelle ja pelastustoimelle. Kuten aiemmin jo viittasin omaan napaan tuijottamiseen, tullaan tässä kohtaa sen faktan eteen, että raha ei riitä välttämättä ihan kaikkeen.
Jos fanaattisesti viedään eteenpäin vain sitä omaa aatetta, on mietittävä minkä muun tärkeän asian kustannuksella se tehdään. Kompromisseja joudutaan aivan varmasti tekemään. Tämänkin takia toivoisin, että aluevaltuustoon valikoituisi avointa keskustelua kannattavia yhteistyön tekijöitä.
Tilanteessa, missä lähdetään luomaan uutta mallia eteenpäin, en näe hyötyä näillä hyvä veli -verkostoilla, päinvastoin. Kokemuksesta ei varmasti ole haittaakaan, mutta äänestäkää ihmiset myös
nuorempia ehdokkaita, sieltä löytyy myös innovatiivista ajattelua eteenpäin ja halua ja kykyä sille muutokselle, mitä joudutaan nyt tekemään.
Muutos on aina vaikea, mutta se ei välttämättä tarkoita huonoa. Hyödynnetään meille tarjottu digitalisaation mahdollisuus ja apu, unohtamatta kuitenkaan niitä lähipalveluita.
Maailma muuttuu, muututaan sen mukana. Entä jos Etelä-Savosta tehtäisiinkin paras hyvinvointialue, mallina muille?
Mirja Anunti-Virta
Aluevaaliehdokas (kok.)
Fysioterapiayrittäjä
Sulkava