Lienee kovin tavallista, että eläkkeellä ihminen haluaa täyttää aiemmin palkkatyön parissa käyttämänsä tunnit jollakin mielekkäällä harrastuksella. Yhdet ryhtyvät opiskelemaan vieraita kieliä, toiset innostuvat matkustelemisesta ja kolmannet aloittavat sukututkimuksen.
Kun juvalainen Dirk Kröger jäi eläkkeelle neljä vuotta sitten, myös hän löysi itsensä puntaroimasta eri harrastusvaihtoehtojen välillä. Saksofonin ja kitaran soitto ovat jo pitkään kuuluneet olennaisena osana juvalaisen vapaa-aikaan, mutta niiden rinnalla tuntui tarpeelliselta päästä puuhaamaan jonkin vähemmän musiikillisen parissa.
– En voi soittaa 24 tuntia vuorokaudessa, Kröger naurahtaa.
– Myöskään esimerkiksi postimerkkien keräily tai muu sen kaltainen ei kiinnosta minua, hän taustoittaa.
Lopulta kiinnostava ja Krögeristä tarpeeksi haastavalta tuntuva harrastus tuli häntä vastaan erään aikakauslehden sivulla. Sille oli painettu kuva mustan taivaankannen keskellä hohtavasta kaukaisesta galaksista.
– Siitä heräsi toive, että tuollaisia kuvia haluaisin itsekin osata tehdä, Kröger kertoo.
Melkein samalta istumalta mies jo suuntasi nettiin, tarkkaan ottaen YouTube-videopalveluun. Sieltä löytyy tänä päivänä tutorial- eli opastusvideoita lähes aiheesta kuin aiheesta, myös oman Aurinkokuntamme ulkopuolisten kohteiden eli niin sanotun syvän taivaan valokuvaamisesta.
Toinen termi kyseiselle valokuvauksen muodolle on astrokuvaus, jonka saloihin Kröger perehtyi myös aiheesta kirjoitetun kirjallisuuden ja Facebookin kautta.
– Siellä (Facebookissa) on saksankielinen Astrofotografie-ryhmä. Ryhmässä on 1900 kaveria, jotka kyllä löytävät ratkaisun, jos minulle tulee jotain kysymyksiä, Kröger vakuuttaa.
Teoriaan tutustumisen jälkeen oli aika siirtyä kokeilemaan syvän taivaan kuvaamista käytännössä. Aluksi Kröger hankki uutta harrastustaan varten vain kaikkein pakollisimman välineet, toisin sanoen kameran, kaukoputken ja kuvienkäsittelyyn sopivan tietokoneohjelman.
Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että Krögerin makuun riittävän laadukkaiden kuvien ikuistamiseen vaaditaan järeämpiä laitteita. Ne ovat kalliita – pelkästään erikoisvarustellut kaukoputket voivat maksaa toista tuhatta euroa kappale – mutta hyvin pidettyinä niistä riittää iloa pitkäksi aikaa.
Tällä hetkellä Krögerin varustearsenaaliin kuuluu yksi puoliautomaattinen kaukoputki, yksi täysautomaattikaukoputki sekä astromodifikoitu eli infrapuna-alueen valon läpäisevällä kennolla varustettu kamera. Infrapunan läpäiseminen on tärkeää, koska kaukaisen tähtitaivaan kohteet säteilevät eniten juuri infrapunan aallonpituuksilla.
Lisäksi tarvitaan tehokas tietokone ja kuvien käsittelyyn sopivia ohjelmia.
– Itse käytän (Adobe) Lightroomia. Sillä saa kuvien värit hyvin esiin, Dirk Kröger mainitsee.
Onnistuneiden syvän taivaan kuvien reseptin tärkeimmät ainesosat eivät kuitenkaan liity tekniikkaan. Vielä sitäkin tärkeämpiä ovat pitkä pinna, kärsivällisyys ja maltti, joita ilman astrokuvauksen harrastamisesta tuskin kannattaa edes haaveilla. Näin siksi, että yhden ainoan syvän taivaan kuvan ottamiseen kuluu helposti kymmeniä tunteja.
– Jos otat yhden kuvan, et näe vielä mitään. Yön aikana täytyy ottaa vähintään 200-300 kuvaa, jotka sitten laitetaan tietokoneohjelman avulla päällekkäin, Kröger selittää.
– Jos kuvien ottamiseen on mennyt yö, niiden käsittelyssä menee vähintään tuplasti saman verran aikaa, hän huomauttaa.
Neljässä vuodessa täysin noviisina syvän taivaan kuvaamisen maailmaan hypännyt Kröger on kehittynyt huimasti, mutta hänenkin kuvistaan suurin osa päätyy silti edelleen roskakoriin. Kaukoputkien säätäminen on millin kymmenesosista kiinni, eikä taivas tunne armoa.
Onneksi aina voi yrittää uudestaan.
– Kutsun itseäni kuvien metsästäjäksi. Mottoni on, että ensi yö on uusi mahdollisuus, Kröger hymyilee.