Hartaus: Jobin luontosuhde -luomakunnan häkellyttävä kauneus ja monimutkaisuus saivat näkemään Jumalan hyvyyden

Mika Malinen

Viime lauantaina vietettiin Suomen luonnon päivää. Seurakuntamme kunnioitti päivää järjestämällä Suomen ladun konseptin mukaisen Nuku yö ulkona -tapahtuman. Lisäksi sunnuntaina kirkossa vietettiin luomakunnan sunnuntaita.

Nuku yö ulkona tapahtuma eroaa merkittävästi monista luontoaiheisista tapahtumista. Siinä ei nimittäin vastusteta mitään, vaan nautitaan Suomen luonnosta. Monissa maissa metsää pidetään pelottavana paikkana. Suomessa metsät tiedetään turvallisemmiksi kuin moni muu paikka. Siellä voi jopa nukkua täysin turvallisesti.

Raamatussa on yksi selkeä kertomus luonnon häkellyttävästä vaikutuksesta. Jobin kirja on kertomus kärsimyksestä, joka ei ole itse aiheutettua. Tiedämme, että aina ihminen ei ole valinnut osaansa, eikä talouselämämme palkitse ahkeraa. Tässä tilanteessa Job toimii mielestämme johdonmukaisesti: Hän syyttää Jumalaa pahasta ja kärsimyksestä, jota hän on saanut kokea. Yllättävästi Jumala vastaa Jobin syytöksiin.

Jumala esittelee Jobille luomakunnan ihmeellisyyttä; Luonnonilmiöitä, erikoisia eläimiä ja suuria hirviöitä. Lopulta Job joutuu toteamaan: ”Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä.” (Job 42:3)

Job alkaa siis katua Jumalan syyttämistä huomatessaan luomakunnan ihmeellisyyden. Äkkiseltään vaikuttaa, että syytös ja vastaus eivät liity toisiinsa – Jumala vastaa ohi syytteestä. Job kuitenkin vakuuttui olleensa väärässä. Luomakunnan häkellyttävä kauneus ja monimutkaisuus saivat näkemään Jumalan hyvyyden kaiken henkilökohtaisen kärsimyksen keskellä.

Tässä voisi olla nykyaikaankin sopiva näkökulma. Kärsimyksen olemassaolo mietityttää meitä edelleen. ”Kuinka hyvä Jumala voi sallia kaiken tämän?” Voisimme kääntää katsettamme toiseen suuntaan ja miettiä: Missä Jumala oli silloin, kun kaikki oli hyvin? Miksi Jumala sallii kaiken hyvän? Hän rakastaa koko luomakuntaa näin suuresti, eikö hän rakastaisi minuakin?

Viimevuosina luontoa koskevat uutiset ovat usein Jobin postia. Meille kerrotaan siitä, kuinka luonto kuolee ja meidän tarvitsee muuttaa elämäämme sitä suojellaksemme. Tämä on toki totta, mutta motivointikeinona pelottelu ei toimi läheskään aina. Entä jos pysähtyisimme hetkeksi ihmettelemään Jumalan luomaa kaikkeutta. – Ehkä sitten tajuaisimme myös sen suojelun tärkeyden.

Kirjoittaja on seurakuntapastori Juvemmalla.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka