Tuula Pulkkinen sai tavallaan ensi kosketuksen kirjastoon jo Juvan Pakinmaan kansakoulun ensimmäisellä luokalla vuonna 1965.
– Pakinmaan koululla oli hyllyssä erilaisia kirjoja. Otin niistä yhden kotiin. Sitten keväällä koulunjohtaja kysyi minulta, että ”muistatko sen kirjan, jonka syksyllä lainasit, missähän se mahtaa olla?”
– Vastasin, että eiköhän se kotona ole. Johtaja neuvoi, että se pitäisi tuoda takaisin kouluun, kun se kuuluu koulukirjastoon. Se oli minun ensimmäinen konkreettinen kosketus kirjastoon, Tuula Pulkkinen muistelee.
Ekaluokkalaisen kirjastokokemuksen jälkeen Tuula Pulkkiselle kirjastotyö on käynyt tutuksi. Hän on vuodesta 1998 ollut töissä Juvan kirjastossa ja tekee nyt 24 vuoden kirjastouran jälkeen viimeisiä viikkojaan ennen eläkkeelle jäämistä.
– Tulin tavallaan sattumalta kirjastoon töihin tuolloin 1990-luvun lopulla. En ollut tuolloin mikään aktiivinen kirjaston käyttäjä. Mikkelissä en koskaan käynyt kirjastossa. Pojalle täällä lainasin joskus kirjoja.
– Olin juuri muuttanut Mikkelistä takaisin Juvalle ja etsin täältä töitä. Minulla oli laskentamerkonomin tutkinto. Pääsin kirjastoon työllistämistukitöihin puoleksi vuodeksi.
Tuohon aikaan työllistämistuella sai kuudeksi kuukaudeksi töitä ja sen jälkeen tuli kuuden kuukauden työttömyysjakso. Tällä tavalla Pulkkisenkin työura kirjastossa jatkui.
Sitten Juvan kirjastonjohtajaksi tuli Päivi Lehmusvuori. Tuula Pulkkinen kysyi Lehmusvuorelta, löytyisikö hänelle kirjastoalalle koulutusta.
– Kuopiossa oli juuri alkamassa vuosituhannen vaihteessa alan oppisopimuskoulutus. Hain sinne ja pääsin sisään. Koulutus kesti kaksi vuotta. Lukukaudessa oli aina kaksi viikkoa koulutusta Kuopiossa ja loppuaika oppimista kirjastossa työpaikalla. Suoritin kirjastomerkonomin tutkinnon.
Nykyään naapurikunnissa Rantasalmella ja Joroisissa toimii omatoimikirjasto.
Tuula Pulkkinen sanoo nyt, että 40 vuotta piti elää, ennen kuin löytyi se ala josta tykkäsi. Kuopion koulutuksen jälkeen hän teki Juvan kirjastossa erilaisia sijaisuuksia, kunnes vuonna 2007 sai vakituisen paikan.
Samaan aikaan alkoi äidin omaishoitajuus, jota kesti viisi vuotta. Kirjastotyö oli hyvä vastapaino omaishoitajuudelle.
Työn sisältö kirjastossa on vuosikymmenien aikana paljon muuttunut, vaikka asiakkaat edelleenkin lainaavat ja palauttavat kirjoja entiseen tapaan. Kirjastovirkailijoiden työn- ja toimenkuva on muuttunut paljon. Pienissä kirjastoissa kaikki tekevän nykyään kaikkea.
Erityisesti Lehmusvuoren aikana kirjastoon Juvalla tuli myös uutta toiminnallista sisältöä. Kirjastossa alettiin pitää erilaisia näyttelyitä, tapahtumia ja esitelmätuokioita. Tapahtumia järjestetään edelleen.
Kirjoja kuitenkin edelleen kirjastoissa luokitellaan, muovitetaan, luetteloidaan, puhdistetaan ja järjestetään hyllyihin.
Kirjastovirkailija seuraa kirjan elinkaarta oikeastaan sen tulosta kirjastoon aina poistoon saakka.
– Nykyään naapurikunnissa Rantasalmella ja Joroisissa toimii omatoimikirjasto. Se on auki aamuseitsemästä iltakymmeneen. Kirjaston ovesta pääsee sisään kirjastokortilla. Juvallekin Päivi Lehmusvuori sitä suunnitteli, mutta kun Juva erosi kolmen kunnan Toenperän kirjastosta, sen kehittäminen jäi, Pulkkinen kertoo.
Muutenkin Tuula Pulkkinen muistelee kaihoisasti Toenperän kirjastovuosia. Vaikka kirjastotoimi oli kolmen kunnan eli Joroisten, Rantasalmen ja Juvan yhteinen, kirjasto oli kuitenkin kuin yksi ja sama perhe.
Yhteistyö toimi eikä ristiriitoja ollut. Juva erosi Toenperän kirjastosta viime vuoden alussa ja toimii nykyään kunnan omana kirjastona.
Eläkkeellä kirjan parissa saa mennä vaikka koko yö, kun aamulla ei työpäivä odota.
– Kunpa kunnan päättäjät viimein tekisivät lopullisen päätöksen, toimiiko kirjasto tässä vai siirtyykö se jonnekin muuanne. Juva on nyt naapurikunnista ainoa, jossa ei ole omatoimikirjastoa ja jossa asiakkaat voivat käydä silloin, kun se heille parhaiten sopii.
– Jotta asiakkaat pääsevät sisälle, he tarvitsevat kirjastokortin ja siihen pin-koodin. Oven ulkopuolella on lukulaite, johon kirjautumalla he pääsevät kirjastoon, vaikka ovet ovat lukossa.
Pulkkisen mielestä omatoimikirjasto olisi Juvalla iso askel kirjastotoimen kehittämisessä.
– Ja nyt kun virkailijasta tulee asiakas, haluaisin käydä kirjastossa silloin, kun se minulle sopii eikä tarvitsisi elää kellon kanssa.
Tuula Pulkkinen sanoo, että kirjastovuodet ovat tehneet hänestä himolukijan eikä se innostus lopu, vaikka hän kesän kynnyksellä jää eläkkeelle.
– Minulla on iso määrä lukemattomia kirjoja, tekemättömiä töitä ja kutomattomia sukkia. En ole jännityskirjojen ystävä. Kertomakirjallisuus ja elämänkerrat kiinnostavat. Nukkumaan en käy, ennen kuin olen kirjaa lukenut. Siinä voi mennä muutama sivu tai jopa muutama tuntikin, jos kirja on kovin kiinnostava.
– Eläkkeellä kirjan parissa saa mennä vaikka koko yö, kun aamulla ei työpäivä odota, Tuula Pulkkinen nauraa.
Tuula Pulkkinen jää eläkkeelle Juvan kirjastovirkailijan tehtävästä 1. kesäkuuta.