Juvan kunnantalo oli aikanaan noin 41 vuotta sitten vuosisadan suurinvestointi - Rakennushanke keskitti ympäri kirkonkylää ripotellut virastot saman katon alle

Tilavuutta lähes 22 000 kuutiota, pinta-alaa yli 6 000 neliömetriä, kolme kerrosta ja pohjakerros, hintaa 14 miljoonaa silloista Suomen markkaa, nykyrahassa noin 7,3 miljoonaa euroa.

Vuonna 1981 virastotalo oli Juvan suurimpia julkisia rakennuksia.

–  Se oli vuosisadan investointi, sanoo silloinen kunnankirjuri, kunnansihteeri Esko Vuokko, joka oli kunnansihteerinä vuodet 1974–2007.

Kunnantalon eli viraston toimintoja oli aiemmin ympäri kirkonkylää. Matti Turusen kirjoittaman Juvan valtuuston 100-vuotishistorian mukaan toimintoja oli ainakin viidessä eri rakennuksessa. Se vaikeutti työntekoa ja kuntalaisten palvelua.

Kuntalaiset ja henkilöstö olivat kyllästyneet hajallaan olemiseen. Esko Vuokko sanoo, että virastotalon rakentamisvalmistelut ja päätökset syntyivät yksituumaisesti.

Jo suunnitteluvaiheessa kunnan ja valtionhallinnon toimistot oli tarkoitus keskittää saman katon alle.

– Ristivetoa ei ollut. Suunnittelu eteni sutjakkaasti ja yksituumaisesti. Suunnittelussa oli mukana koko henkilöstö. Pienryhmissä luottamushenkilöt ja kunnan henkilöstö sitoutettiin projektiin. Valtuusto ja virkamiehet tekivät ennen rakennuspäätöstä tutustumismatkoja hiljattain rakennettuihin uusiin virastotaloihin, Vuokko muistelee.

Yleisönosastoissa kuntalaiset epäilivät miljoonainvestointia. Keskustelua herätti talon koko, paikka ja kustannukset. Kuntalaiset pelkäsivät rakentamisen korottavan veroäyriä.

Myös ajatus yksityisten liiketilojen sijoittamisesta virastotalon katutasoon epäilytti juvalaisia.

Valtuusto jätti puumerkin talon suunnitelmiin. Taloon piti tulla saunaosasto ja uima-allas. Valtuusto poisti äänin 20–13 uima-allasosaston, mutta saunaosasto jäi.

– Kun uima-altaan rakentamisesta luovuttiin, kuoppa peitettiin rakennustöissä. Ei se sen suurempi homma ollut. Saunaosasto ja takkahuone olivat vilkkaassa käytössä talon valmistuttua.

Kunnallisneuvos Heikki Laukkanen ja Kevan toimitusjohtajan tehtävästä eläköitynyt Timo Kietäväinen olivat kunnan palkkalistoilla kunnanviraston rakentamisen aikaan 1979–81.

Laukkanen oli Juvan taloussihteeri ja Kietäväinen suunnittelusihteeri. Kietäväisellä oli kaksoisrooli, kun hänestä tuli vuoden 1981 kuntavaalien jälkeen valtuuston toinen varapuheenjohtaja.

Virastotalo oli juvalaisten vahvan itsetunnon osoitus.

Timo Kietäväinen

Molemmat sanovat, että virastotalon valmistuminen oli kunnan henkilöstölle ja kuntalaisille iso muutos. Muutoksen merkitystä on tämän ajan tietotekniikkaa käyttävän ja etätyötä tekevän vaikea edes kuvitella.

Henkilöstön työolot kohenivat ratkaisevasti uuden virastotalon valmistuttua 1981.

–  Se oli kuin uusi joulu, kun pääsimme heti vuoden alussa aloittamaan työt juuri valmistuneessa talossa, Laukkanen muistelee.

Kietäväinen kuvailee virastotalon rakentamista yhdeksi sen ajan Juvan parhaimmaksi päätökseksi.

– Kunnan ja valtion virastot ja toimistot sekä yksityiset liikkeet mahtuivat virastotalossa saman katon alle. Yksityiset liikeyritykset sijoittuivat katutasoon Juvan parhaalle kauppapaikalle. Se oli kunnalta rohkea ja ennakkoluuloton päätös. Sellaista ei muissa kunnissa ollut eikä tunnettu.

– Virastotalo oli juvalaisten vahvan itsetunnon osoitus, Kietäväinen arvioi.

Kun kunnan toiminnot oli hajasijoitettu ympäri kirkonkylää, valtuustokin joutui kokoontumaan siellä, mistä vapaata tilaa löytyi. Esko Vuokko muistaa, kun valtuusto kokousti paloaseman kerhohuoneessa ja kokouksessa sai tupakoida, kokoushuoneen lamput olivat harmaan savuverhon peitossa.

Vaatteet piti jättää kokouksen jälkeen ulos tuulettumaan.

Laukkasen taloussihteerin työhuone oli aiemmin entisen seurakuntatalon salissa.

– Se oli kuin hollitupa. Ihmisiä tuli ja meni. Minun työtila oli läpikulkupaikka käytävällä. Minun oli noustava seisomaan ja laskea ihminen ohi aina, kun joku aikoi mennä takana olevaan työtilaan. Olimme kuin sillit suolassa. Yksityisyydestä, työrauhasta tai salassapitovelvollisuudesta ei ollut tietoakaan, kun puhui vaikkapa puhelimeen.

– Siinä pysyi hyvin kärryillä, mitä Juvalla tapahtui tai miten kenenkin perheen asiat olivat, kun asuntotoimisto oli samassa salissa. Minullakin on sen verran kantava ääni puhelimessa, että muut varmasti häiriintyivät, Laukkanen nauraa.

Laukkanen sanoo, että monet uuden virastotalon lainaneuvottelut käytiin Helsingissä. Talousarviossa talon rakentamiseen oli varauduttu useamman vuoden ajan. Lainoituksen osuudeksi jäi noin 3,5 miljoonaa markkaa lähes 14 miljoonan markan kustannuksista.

– Oli juhlan paikka mennä Helsinkiin rahanhakuun, kun paikallisia pankkeja ei tarvinnut rasittaa kunnan lainatarpeilla. Ne rahat jäivät juvalaisten omien toimien rahoittamiseen.

Uusi kunnanvirasto oli valmistuttuaan hulppea rakennus. Se on tämänkin päivän juvalaisia toimintoja ajatellen valtavan iso. Esko Vuokko kertoo, että alun perin virastotalon ensimmäinen kerros varattiin liikehuoneistoille. Ajatus oli, että liikehuoneistojen ja ravintolan vuokrilla katetaan virastotalon käyttökulut.

Taloon sijoittui vuokria maksamaan myös valtion virastoja. Siihen tuli työvoimahallinto, tuomiokunnan arkisto ja Kela. Käräjäoikeuskin istui valtuustosalissa.

– Tuolloin valtio velvoitti kuntia perustamaan virkoja. Virastotaloon tuli työhuoneet muun muassa liikuntasihteerille, nuorisosihteerille ja raittiussihteerille. Jokaisella piti olla oma työhuone. Ainoa, missä vähän laistettiin, oli kuluttajaneuvoja. Koskaan siinä huoneessa ei ole kukaan istunut sillä virkanimikkeellä, Esko Vuokko naurahtaa.

Valtionosuusjärjestelmä houkutti kuntia virkojen perustamiseen. Virat olivat kunnille kannattavia. Valtio maksoi 75 prosenttia viran palkkakuluista, ja virkamies maksoi palkastaan kunnallisveroa. Virkoja perustettiin business-mielessä.

Vuokko muistelee, että tuolloin kunnan kassasta maksettiin palkkoja ja palkkioita yli 600 virkamiehelle ja luottamushenkilölle. Vuonna 1986 luottamustoimia Juvalla oli jo yli 750.

Ennen virastotalon rakentamista Juvan työttömyysaste oli yli 10 prosenttia. Rakentaminen työllisti keskimäärin 40 työntekijää yli vuodeksi. Valtiokin avusti kuntaa 2,8 miljoonan markalla heikon työllisyystilanteen takia.

– Työvoimahallinto patisteli kuntia käynnistämään työllistäviä hankkeita. Niissä oli kuitenkin ehto, että heinäkuussa töitä ei saanut tehdä. Siihen saatiin Juvalle poikkeuslupa, Vuokko kertoo.

Talon rakentamisesta järjestettiin urakkakilpailu. Sen voitti pieksämäkeläinen rakennusliike U. Lipsanen.

– Muistan, kun Uuno Lipsanen vaimoineen tuli myhäillen kunnaninsinöörin luo tuomaan rakennusliikkeensä urakkatarjousta. Katsoin Lipsasen olemusta ja sanoin Kari Laitiselle jälkeenpäin, että siinä taisi tulla kova tarjous. Ja niinhän siinä kävi. Rakennusliike U. Lipsanen voitti tarjouskilpailun. Hän halusi jättää oman muistomerkkinsä Juvalle, kun oli aiemmin ollut kunnan rakennusmestarina. Vuokko muistelee.

Vaikka virastotalon rakentaminen maksoi lähes 14 miljoonaa markkaa, se oli 1980-luvun halvin kunnanvirasto. Taloa sisustettiin silloisen Juvako Oy:n kalusteilla. Myös Ankeleen kaivoksen marmoria on virastotalossa esillä. Talon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Kosti Kuronen Helsingistä.

Virastotalon rakentaminen alkoi lokakuussa 1979. Harjannostajaisia vietettiin kesäkuussa 1980 ja talon lopputarkastus oli vuoden viimeisenä päivänä 1980. Tammikuussa 1981 virastotalo oli valmis palvelemaan kuntalaisia.

Lähteet: Matti Turunen: Vaikuttajia, järjestöjä ja politiikkaa, Juvan kunnanvaltuusto 100 vuotta, Kariston kirjapaino 2011, vuoden 1981 Juvan kunnalliskertomus.

Juttuun korjattu 9.5. kello 13.11 rakentajan oikea nimi: pitää olla Uuno Lipsanen.

40

Rakentaminen työllisti keskimäärin 40 työntekijää yli vuodeksi.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka